Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona Osa 1. Tortilla on uusi musta, ei kun pinaattilettu

Kun menen ulkomaille niin yksi hauskimpia juttuja on käydä ruokakaupassa. Kaikki on niin erilaista. Yleensä niin tylsät kauppareissut herättävät ulkomailla lapsenomaisen ihmettelyn ilon. ”Appelsiinimehu on sinisessä purkissa! Kirsikkajogurttia! Viinivalikoima ruokakaupassa, mahtavaa!” Mikä siis on eri tavalla täällä kuin Suomessa ja miten arkinen syömisruljanssi muuttuu? Ennen arkiruuan kulmakiviä olivat jauheliha, pinaattiletut ja laatikot. Ostoskoriin sujahti mehukeittoja … Jatka artikkeliin Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona Osa 1. Tortilla on uusi musta, ei kun pinaattilettu

Mainokset

Katalonian itsenäistymisaikeet: Yksi lause, josta tulikin kokonainen kirjoitus.

Katalonia on ollut viime viikon uutisissa itsenäistymisaikeiden vuoksi. Olin ensin ajatellut, etten kirjoita niistä, koska blogini ei muutenkaan käsittele politiikkaa. Jotenkin alkoi tuntua typerältä olla mainitsematta asiaa ollenkaan, kun se täytti lehtitilaa niin Suomessa kuin paikan päälläkin ja kun aioin vain mainita aiheesta niin eihän sanottava lauseessa pysynyt. Siitä paisui kokonainen kirjoitus. Miksi sitten kirjoitin, … Jatka artikkeliin Katalonian itsenäistymisaikeet: Yksi lause, josta tulikin kokonainen kirjoitus.

Yksin olemisen taito ulkomailla

En olisi tahtonut mennä taas kerran yksin. Kun eihän minulla ollut aavistustakaan mitä siellä tapahtuisi. Pitäisikö ottaa paria kädestä vai tapaksia lautaselta. Edessäni oli ensimmäinen koulun vanhempainilta 5-vuotiaiden luokalla. Ensimmäisen virheen huomasin jo, kun saavuin lasten kanssa paikalle. Suurin osa oli ilman. Olin ymmärtänyt väärin opettajan sanat. Kun ilta alkoi, näin vaivaantuneisuutta niin opettajan kuin … Jatka artikkeliin Yksin olemisen taito ulkomailla

Elämäni aakkoset

  A -amen. Yleensä tämä on lopussa, nyt alussa. Tämä on tullut lausuttua yhdessä ja yksin, laulettuakin. Tämä yksi sana liittyy niin moniin hetkiin. Iloon ja suruun. lasta kastettaessa ja arkun päässä sureville vakuuttaessa toivonne ei ole tyhjää, joku meitä mahtavampi lausuu viimeisen sanan. Useiden parienkin kanssa olen sen lausunut, ja he ovat poistuneet avioparina. … Jatka artikkeliin Elämäni aakkoset

Kuka rakastaisi kotirouvaa?

Olen usein kuullut leikillisen heiton ystävieni suusta uudesta asemastani täällä ulkomailla: "Desparate housewife". Tämän he sanovat tietäen, että 2000-luvun alun hittisarja tuskin kuvasi mitään erityisen tavoiteltavaa olotilaa naisen elämässä. Mitään ei puutu ja silti tai juuri siksi tyhjyys täyttää elon hetket. Olen aina ilolla ja ylpeydellä ollut tyttö, sittemmin nainen. Mutta sana "rouva" kalahti jo … Jatka artikkeliin Kuka rakastaisi kotirouvaa?

Tulimmeko jo kotiin?

”Minä näen jo Espanjan!” huudahti murunen kuin aurinko häikäisi kaupungin allamme. Minä huokaisin ja niin moni muukin kyydissä oleva, varsinkin se rouva, joka istui edellämme. Häne tuolin selkänojaansa oli kiskottu, paukutettu jaloilla sekä muutaman kerran myös yllättäen kiljuttu. Kaikki myötätuntoni hänen kanssaan. Kun matkustan yksin kahden lapsen kanssa lentokoneessa saavun aina viimeisenä. Lentokoneeseen jonottaminen on … Jatka artikkeliin Tulimmeko jo kotiin?

Pahinta on ulkopuolisuus

Näin Suomi-loman kynnyksellä on hyvä miettiä, mikä on vaikeinta ulkomaille muutossa ja miksi onkaan niin ihana palata kotimaahan, hetkeksi. Kun on ikänsä elänyt syntymäkulttuurissaan omaa äidinkieltä puhuvien keskellä, on outoa ja erilaista muuttaa ihmisten keskelle, jossa olet täysin vieras. Se hetki on myös mahdollisuus. Se olisi hyvä hetki aloittaa alusta. Olla ihanneminä ilman omia ärsyttäviä … Jatka artikkeliin Pahinta on ulkopuolisuus

Puolivuotis-raportti

Puoli vuotta on kulunut siitä, kun saavuimme Barcelonaan. Puoli vuotta siitä, kun lentokentän raskailla kärryillä kuljetin jättimäisessä laatikossa matkaavaa tärisevää koiraa, puolivuotias roikkui kainalossani ja olallani keikkui suuri laukku. 4-vuotiaani työnsi lastenkärryjä, joihin oli sullottu kaksi matkalaukkua. Jotenkin selvisimme raskaiden kantamusten kaksien kärryjen ja laatikossa tärisevän (suuren) koiran kanssa lentokentän portille, jossa puolisko oli meitä … Jatka artikkeliin Puolivuotis-raportti

Festa, festa!

Kuvittele tilannetta Suomessa. On kuudesluokkalaisten aika jättää alakoulu ja siirtyä ylästeelle. Millaisen juhlan järjestäisit? ”Ystävyyden juhla” on juhlan nimi, lasten piirtämät mainokset kulkevat repuissa kotiin. Vanhempainyhdistys järjestää juhlan ja paikalle kutsutaan kaikkia alakoululaisia ja tarhaikäisiä vanhempineen ja sisaruksineen. Paikkana on koulun piha. Näin voisi olla Suomessakin. Pomppulinna, afrikkalaista letitystä lapsille, myyntikojuja, joista voi ostaa ruokaa … Jatka artikkeliin Festa, festa!

Hola! Bon Dia! Hei, olet olemassa!

Blogihiljaisuus on hyvä rikkoa tervehtimällä. En ole kirjoittanut aiemmin toisten postausten pohjalta, mutta kun Etelä-Ranskassa asuva Helena Liikanen-Renger kirjoitti Hesarissa tervehtimisen tärkeydestä, ja sitten vielä blogissaan Chez Helena saamistaan vastauksista, sytyin minäkin. (Linkki Helenan blogiin http://chezhelena.com).  Kun aikoinani muutin lukion jälkeen Helsinkiin, istui viereeni julkisessa kulkuvälineessä usein joku, jolla oli tarve jutella. Kai hymyilin heille … Jatka artikkeliin Hola! Bon Dia! Hei, olet olemassa!