Kahden maan välissä

Tänään täyttää kaksi vuotta elämäni ulkomailla. Miten pieni se vielä on, kävelee ja syö itse, mutta puhuu kovin vähän. Ymmärtää kaiken toki, mutta monissa asioissa vielä tarvitsee apua. Eilen lähdin illalla katalaanintunnilta ja hipsin hytisten auton rattiin talvitakki päällä, huppu päässä. "Kuinka hurjan kylmä ilta!" mietin. Vilkaisin auton mittaria, se näytti 12,5 astetta. Enää en … Jatka artikkeliin Kahden maan välissä

Mainokset

Tähtipölyä ja Corona

Ennenkuin olin koskaan asunut ulkomailla, oli se minulle kaukainen haave. Kun kerran saisi käydä yli aavan veen, johonkin satumaahan, mieluiten lämpimään. Mutta tunnustan, olisin innosta hytisten muuttanut, vaikka Ruotsiin. Niin jännittävältä ja kiehtovalta tuntui ajatus kokeilla elämää eri kielellä, siellä missä arki on erilaista, kaupan nimi ei ole S-market ja bussissa vieressä on Matin sijasta … Jatka artikkeliin Tähtipölyä ja Corona

Suomi-kortti

  Onhan näitä kortteja, postikortti, kirjastokortti, natsikortti.. Mutta entä Suomi-kortti? Missä kohdassa tulee vedettyä se Suomi-kortti esille näin ulkomailla? Varmasti riippuu asuinmaasta, mutta itse olen huomannut suomalaisuuden määrittelevän identiteettiäni kohdissa, joissa en olisi ennen ehkä niin ajatellut ja niissä ilmeisissä toki. Yksi niistä on kielitaito, joka tosin rajoittuu yleisesti suomalaisilla vain kahteen kieleen. "Toki puhun … Jatka artikkeliin Suomi-kortti

Löyhää ystävyyttä

Katalaaneista sanotaan, että he ovat pidättyväisiä eikä heidän lähellensä oikeasti pääse. Moni ulkomaalainen on kertonut, että ei heidän ystävissään ole yhtään katalaania vuosienkaan jälkeen. Tämä on varmasti yksi puoli, mutta kaveriksi ja mukaan pääsee helposti. Usein tunnistan itsestäni  suomalaisen. Etsin yksittäisiä ystäviä, joiden kanssa voin sulkeutua olemaan kahdestaan. Mutta ei se toimi täällä niin. Vaikka … Jatka artikkeliin Löyhää ystävyyttä

Rivien välistä

Kun on joku uusi niin siitähän kertoo kaiken muille. Miten tavattiin, miltä se näytti, mitä se sitten sanoi ja jätti sanomatta. Ihastuksen ensihetket jaetaan yleensä ainakin parhaimpien ystävien kanssa. Vähitellen vedetään verhoja eteen, himmennetään valoja. Kunnes verhot repeävät, kaikki on kirkkaiden lamppujen valaisemaa jonkun ison kriisin sattuessa. Miksi näin? Mitä nyt? Arvatkaapa mitä? Ja etkä … Jatka artikkeliin Rivien välistä

Yläastesimulaatio eli miltä tuntuu asua ulkomailla

Olen usein kuvannut blogissani ulkopuolisuuden tunnetta, jonkinlaista vierautta.  Kun palasimme lomalta takaisin, kaikki tuntui kotoisalta. Ensimmäiset kohtaamisetkin olivat sellaisia, että en tuntenut itseäni vieraaksi. Kun menimme täyttämään ruokakaappeja markettiin löytyi sieltä tyttären luokkakaveri äiteineen ja molemmat meistä sai mukavan kohtaamisen ja juttutuokion. Koulunpihalla ihmiset tulivat kyselemään mitä kuuluu ja tyttäreni halaili ystäviään. En enää tunne … Jatka artikkeliin Yläastesimulaatio eli miltä tuntuu asua ulkomailla

Lauantai-illan yllätysvieraat

Launtai-iltana naapurista kuuluu jonkin hälyttimen ääni. Talo on pimeänä eikä ketään näy, joten laitan heille viestin. Jokin hälytin aika hiljainen ääni tosin soi teidän kotona soi ehkä jokin laite on hajonnut. Naapuri vastaa, että epäilee uuden hälyttimen hajonneen ja tulevansa pian kotiin katsomaan. Pienen hetken kuluttua taskulamppujen kirkas valo haravoi pimeydessä kylpevää keittiöterassiamme. Taskulamppujen valo, toistan … Jatka artikkeliin Lauantai-illan yllätysvieraat

Loma ja ne tärkeimmät nähtävyydet

Olemme vihdoin lomalla.  Joku tietty miettii, että enkö ole koko ajan lomalla, kun en ole kerran töissä, mutta arjessa on kaikenlaisia ulkopuolelta tulevia aikatauluja ja jostakin ihmeestä syntyvä kiire, joten nyt kiire määräytyy vain kolmen läsnäolijan tarpeiden mukaan. Täytyy myöntää, että kun on kahden lapsen kanssa kotona  ja kuumaa on jotakin 30-36 asteen välissä niin … Jatka artikkeliin Loma ja ne tärkeimmät nähtävyydet

Suomalaista, tositarkoituksella

"Sari" kuulen pilatesohjaajan sanovan ja sitten antavan tälle ohjeita espanjaksi. Värähdän ja käännyn katsomaan naista. Hänellä on ruskeat silmät, mutta muuten piirteissä on jotakin pohjoismaalaista. Hänkin taitaa olla suomalainen. Nielaisen. Taidan mennä jututtamaan häntä tunnin jälkeen. Kysyisinkö heti suomeksi? Terveyskeskuksen labrajonossa on nainen, jolla on vaaleaksi värjätyt hiukset ja joka hymyilee meille paljon. Puhun suomea … Jatka artikkeliin Suomalaista, tositarkoituksella

Ummikosta kahden uuden kielen puhujaksi -missä mennään

Muistan kuin katsoin Maija mehiläistä muruseni kanssa televisiosta, "Abeja Maya" espanjaksi. "Mitä ne sanoo?"   Olin hetken hiljaa ja pinnistin, pakko oli sanoa: "Ei äiti tiedä." Tiedän, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät kieltä jotenkuten, vaikka eivät sitä osaakaan sillä he osaavat jotakin toista kieltä läheltä. En kuulu heihin. Espanja oli minulle aluksi täyttä hepreaa (no ehkä … Jatka artikkeliin Ummikosta kahden uuden kielen puhujaksi -missä mennään