Barcelona, salarakkaani

Rakas Suomeni, en minä valinnut sinua. Me kasvoimme yhdessä. Tunnuit sitten tutulta ja turvalliselta valinnalta, vaikka olitkin mielestäni aina hieman tylsä ylös asti napitetussa kauluspaidassasi. Ja pitikö se helmakin tunkea niiden housujen sisään. En minä valinnut sinua. Sinä valitsit minut. Pidit hyvänä. Teit kaiken niin helpoksi. ”Tuossa ota, ilmainen koulutus” Enhän minä sielläkään mitään tehnyt, silti opin ja kelpasin. Aina salaa haaveilin muista. ”Oi, millaista mahtaisi olla Unkarin kanssa, Ranskan tai vaikka USA:n!”

”Täällä on puhdas luonto ja maailman paras koulutus. Lottovoitto syntyä Suomeen. Ei se vaihtamalla parane.” sanoit ja suusi muuttui viivaksi. Tuijotin ruskeaa merta ja kuvittelin sen turkoosiksi. Pidin niin paljon enemmän turkoosista.

Myönnetään, et ollut ensimmäiseni. Vaikka olin jo lupautunut sinulle niin aina lomalla flirttailin Ranskan kanssa, ja oli meillä muutakin. Ja niin tunsin eläväni. Ihoni muuttui valkeasta kullanruskeaan ja hymyilin vastaantulijoille. Et ollut mitään, kun palasin. Kasvosi olivat harmaat ja sylisi kylmä. ”Aivan eri asia on sitten sellaisen etelänvetelän kanssa elää.” sanoit ja käskit kytkeä koiran puistossa. ”Me olemme nyt Suomessa.”  Tuijotit taas liian pitkään etkä tervehtinyt vastaantulijaa, joka vahingossa moikkasi, etpä tietenkään.

Olihan meillä kivaakin ja arki sujui, totta. Katsoimme yhdessä telkkaria ja hekotimme, ”samanlainen huumori yhdistää”, muistutit. ”Se on tärkeää parisuhteessa”.

Mutta kun Barcelona tuli ja lupasi viedä mukanaan, vastasin kyllä ihan miettimättä. ”Kyllä”, vaikka pelotti. Vastsassa oli perhosia, joita sinun kanssasi ei koskaan. Silti lupasit odottaa, mutta et ikuisesti. ”Ymmärräthän, että vaikka olemme nimellisesti yhtä niin mitään et minulta tänä aikana saa.” Sanoit ja lähetit sen vielä postissa perääni. Olit aina niin järkevä. Paitsi humalassa. Silloin minuakin joskus pelotti. Mutta emme me siitä puhuneet. Samanlaista se oli kaikilla.

”Lapset kyllä sopeutuvat” sanoivat muut, mutta kun Barcelona muuttui Hänestä Sinuksi ja tulikin jäädäkseen eikä enää joka kerta tarjonnut jäätelöä tai ravintolailtaa niin se sanottiin isoin kirjaimin: ”Haluan kotiin. Haluan Suomen.”

Minäkin ikävöin, olinhan jättänyt ison osan elämääni Suomelle. Mutta olin myös ihastunut. Seisoin nyt Sinun kukkuloillasi Barcelona ja katselin kimaltavaa merta ja mietin tapahtuiko tämä minulle. Jokainen viikonloppu oli juhlaa! Ihmeellisiä kadunkulmia, makuja ja tuoksuja.

Ja ne yöt, kun hikisenä pyörin lakanoissa. Kaiken sen kylmän jälkeen nautin niistäkin.

Mutta vähitellen olen alkanut nähdä kuinka vieraita olemme toisillemme Sinä Barcelona ja minä. En aio teititellä enää, kyllä jo sen verran tunnemme. Muutakin olemme vaihtaneet kuin poskisuukot.

Sinulle ei sitten mikään riitä. Toin paperin, jos toisenkin, mutta aina jotain puuttui. Opettelin kieltäkin, mutta yksi ei riittänyt vaan piti osata kaksi. Ja jos siirsin yhdenkin kirjaimen paikkaa niin et  muka enää ymmärtänyt. Pihalla kukki narsissi. Silloin ymmärsin.

Sinulla on elämäsi täällä, minä olen muukalainen. Et ymmärrä, kun puhun sinulle, koulutukseni on sinulle vieras. En tiedä voinko elää vain viikonloppuja varten. Ja sinun asukkaasi, olen aina heille ”se ulkomaalainen.”

Ja nyt näen, en ole ainoasi. Sinulla on muitakin.

Mutta. Lapsista sinä tykkäät ja täytyy sanoa, että olet niiden kanssa taitava. Ja sinun kanssasi ei koskaan ole tylsää. Kukaan ei varoittanut, että kun kerran rakastuu ja pistää hynttyyt yhteen niin siinä tulee muutakin, kun pelkkä kaupunki. Ne yhteiset tavarat, elanto, kotikulmat ja toisen lähipiiri. Ja voi että minä rakastan niitä.

Monet elävät kahden välissä, minä en taida sittenkään pystyä. Sinäkin olet jo vaatinut valitsemaan. Lomaromanssi on muuttunut vakavaksi. Ja jos palaan niin ei sekään ole helppoa. Barcelona, rakkaani. Miksi koskaan tutustuinkaan sinuun. Elämäni oli niin helppoa ja turvallista siellä Suomessa.

Ja sittenkin. Tekisin sen kaiken uudestaan, etkö sinäkin rakas.

 

 

Mainokset

5 vastausta artikkeliin “Barcelona, salarakkaani

  1. Tosi hienosti kirjoitettu, voin itseni samaistaa joka asiassa, rakkaus suhteeni Austraalian kanssa meni just noin.. Pari meistä tuli kummiskin, jo 37v. hyntteet yhdessä..

    Tykkää

      1. Kiitos, samaa sulle Barcelonaan. Pikku asioista kinasteltu useaan, punnitsin hyvät ja huonot puolet. Nyt en enää muista mistä oli känään, vaadin suomen tyyliä tänne, sitä kotoista oloa. Saunankin halusin, paikalliset ei samoja mihin oli tottunut.. Periksi antamista, ymmärrystä, ja yrittää olla maassa maan tavoilla.. 😉

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s