Hajatuksia

Ajattelin ensin olla kiva bloggari. Sellainen, joka kertoo viisi asiaa, jostakin muusta kuin Koronasta, laittaa paljon kuvia ja puhuttelee lukijaa. Laittaa selfien. Vie ajatukset pois. Mutta. Enhän ole matkabloggari, en ole somepersoona, joka laittaa kuvia omasta naamasta ja uusimmasta asuista enkä kerro miten asetella kukkia valkoisten huoneiden pinterest-kuvien suosituimmaksi hauksi, joten miksi yrittäisin olla jotakin, … Jatka artikkeliin Hajatuksia

Kielikukkia -mites se puhuminen nyt?

Nyt kun karanteeni on uusi normaali (ei enää uusi musta-juttuja, niin mennyttä) ja vaikka vielä pitää piileskellä kuunnella poliisia jokapäiväissä menoissa niin ajattelin suunnata ajatukset asiaan joka taas alkaa olla ajankohtainen eli kielitaito. Missä olen nyt, kun reilu kolme vuotta muutosta on kulunut? Karanteenin hyviä puolia kaivellessa olen miettinyt, että ainakin lasten suomenkieli kohenee, kun … Jatka artikkeliin Kielikukkia -mites se puhuminen nyt?

Valittamisen sisuskalut

On kahdenlaista valittamista: Valittamista olosuhteista sekä valittamista siitä, että valitetaan. Yleensä sukkuloin näiden ryhmien välillä, mutta nyt Korona-aikana olen viettänyt aikaani enemmän perusvalittajissa.  Vaikka ensin ajattelin monien tavoin siirtyä ryhmään kaksi ja kääntää katseeni pois koko K-aiheesta toiseen K-aiheeseen nimittäin kiitollisuuteen niin jokin minussa hankasi vastaan ja halusin jäädä tähän ainoaan suomalaisten dominoimaan small talkiin. … Jatka artikkeliin Valittamisen sisuskalut

Säännöt heltiää, mutta maa kutsuu mieltä

Karanteenia on kohta täynnä seitsemän viikkoa. Tai niin luulen, en ole ihan varma enää. Kaksi kuukautta on monissa asioissa sellainen sopeutumisaika, jonka jälkeen palaa jonkinlaiseen normaaliin, mutta emme me ole palaamassa yhtään minnekään. Täällä julkaistiin juuri neliportainen suunnitelma paluusta normaaliin ja vilauteltiin ehtoja, joita olisi täytettävä, jotta voitaisiin aloittaa eristyksen purkaminen, joka pyritään tekemään nyt … Jatka artikkeliin Säännöt heltiää, mutta maa kutsuu mieltä

Espanjan suunta ja ne lukemattomat viestit

Teimme balettikoulun kanssa yhteisen videon Pariisin baletin malliin. Jokainen lähetti muutamia pätkiä tanssistaan kotona ja yksi kokosi videon.  Välissä ryhmä pirisi ja porisi ja ainakin jonkinlainen velvollisuus oli kurkata muiden videoita ja liimata ruutuun sydämiä ja ilonaamoja ja katsoa sitten muidenkin hymynaamat. Pienemmän luokalla kaikki askartelivat kukat, joiden kanssa hymyiltiin kuvassa ja tehtiin video, se … Jatka artikkeliin Espanjan suunta ja ne lukemattomat viestit

Onko tässä mitään hyvää?

Näin viidentenä viikkona kotikaranteenissa, kun alkaa nähdä märkiä unia hiekasta varpaiden välissä, sulloutumisesta yhdessä autoon (sekin on kielletty) ja pienestä flirtistä ilman kasvosuojuksia, on kysyttävä: Onko tässä mitään hyvää? Kysymys voidaan jakaa kahteen osaan: Onko tässä mitään hyvää näin yleisesti ihmiskunnalle? Ja toiseen hieman pienempään, mutta henkilökohtaisempaan kysymykseen: Onko tässä mitään hyvää näin henk.koht.? (Lyhenne … Jatka artikkeliin Onko tässä mitään hyvää?

Eristys ja lapset -mitä ihmettä niiden kanssa tekee?

Heissulivei! Neljäs viikko eristystä menossa, melkein neljä viikkoa ilman  yhtään keinua, kiipeilytelinettä, ravintolaa, lenkkipolkua, small talkia, kuntosalia, ystäviä, tuttuja, tuntemattomia, kaupunkia tai mankuvia lapsia kauppahyllyjen välissä. Nelisen viikkoa ilman istu nyt siihen turvaistuimeen, istu nyt tai muuten kyllä, ja nyt kyllä kävelet itse, mennään, muuten myöhästytään, äiti ei jaksa kantaa ja miten meni tänään. Mitä … Jatka artikkeliin Eristys ja lapset -mitä ihmettä niiden kanssa tekee?

Surun aika

Tänään itkin ensimmäistä kertaa. Puhuimme ryhmävideopuhelua paikallisten ystävien kesken ja nähdessäni väsymyksen ja ahdistuksen hennot juonteet heidän kasvoillaan, tuo kaikki löi läpi minustakin. Minua ei ole itkettänyt aiemmin. Mehän olemme päässeet helpolla. Kukaan läheisistämme ei ole sairastunut vakavasti eikä kukaan ole ravintolayrittäjä tai muu sellainen, joka näkisi taloudellisen pohjan murenevan altaan päivien kuluessa. Minua on … Jatka artikkeliin Surun aika

Outo on arki

Ensimmäisen viikon lopuksi saimme tietää sen, mitä moni osasi odottaa: Poikkeustila erityissääntöineen jatkuu vielä ainakin 11. huhtikuuta asti, luultavasti pidempään. En odottanutkaan sen loppuvan. Espanjan tila on niin hälyttävä, että olisi vastuutonta jatkaa tavallista elämää ja kuka tietää miten se jatkuisi omalla kohdalla, jos saisi viruksen. Tänään on yhdestoista päivä karanteenia. Huomaan itsessäni (ja sosiaalisen … Jatka artikkeliin Outo on arki

Terveisiä poikkeustilasta

Palasin Suomesta viime hetkellä Espanjaan. Lentäjä jutusteli iloisena suomea kuulutuksissa, toivotti hyviä Espanjan päiviä. Matkustajat istuivat harvassa. Vielä harvempi ymmärsi suomea. Tuskin kukaan oli tulossa turistiksi maahan, joka oli asettumassa seuraavana aamuna poikkeustilan tiukoin rajoituksin. Kaikki kävi niin nopeasti. Vielä viime viikolla whatsappryhmissä kiersivät valeuutiset koulun sulkemisesta ja hassut meemit. "Oletko väsynyt puolisoosi, lapsiisi, työhösi? … Jatka artikkeliin Terveisiä poikkeustilasta