Nyt se tuli -kuuma!

Nyt se vihdoin tuli -kuumuus siis! Olen odottanut lämpöä kuin pikkutyttö vuoristoradan ensimmäistä mäkeä. Tiedättehän sen kutkuttavan tunteen vatsanpohjassa juuri ennen pudotusta. ”Palataan asiaan syyskuussa” paikalliset vastaavat minulle, kun ihastelen lämpöä. ”Onhan teillä ilmastointi?” minulta kysytään. Suomessa kärsin pimeästä ja kylmästä. Nyt ollaan toisessa ääressä. Aamulla ei pysty katsomaan ikkunasta ulos, sillä päivän kirkkaus häikäisee … Jatka artikkeliin Nyt se tuli -kuuma!

Mainokset

Sydämen asioita

Autolla ajaessa ja lenkkeillessä kuuntelen mielelläni musiikkia. Musiikissa kuuluu suomalaisuuteni. Pidän suomenkielellä lauletusta musiikista, popista ja rokista. Pidän melankoliasta, rosoisesta synkkyydestä ja hupun sisälle hautautumisesta sateella. Mutta on toki iloa ja huumoriakin. Muuttaessamme latasin vitsinä Tapani Kansan laulun: ”Äidin pikkupoika lähtee ulkomaille.” Nyt se on hitti autossa. Siis 5-vuotiaan mielestä. ”Hassu kappale, eihän pikkuveli voisi … Jatka artikkeliin Sydämen asioita

Ihan turistina Barcelonassa

Kuten olen todennut on arki on arkea kaupassa käymisineen ja koulumatkoineen (joihin minulla menee miltei 15 minuuttia suuntaansa ja kun murunen tulee lounaalle kotiin se tekee 4 hakukertaa eli noin 2 tuntia päivässä!), mutta viikonloput: Ne ovatkin sitten jotakin ihan muuta. Viikonloppuna ollaan ihan turistina ja vietetään ihmisen parasta aikaa eli elämää. Tässä muutamia paloja … Jatka artikkeliin Ihan turistina Barcelonassa

Katalonia, ranska ja yksi ylösnoussut

Vietin viimeiset viikot ennen pääsiäistä paaston hengessä irti sosiaalisesta mediasta ja ilman joutavaa netin selailua ja bloginikin oli tauolla. Irrottautuminen selailukoukusta teki hyvää. Päivän hiljaiset hetket tuli levättyä tai hieman yllättäen opiskeltua katalaania. Vaikka kielitaitoni on vielä kaukana oikeasta kielitaidosta, saan välillä itseni ymmärretyksi kylän kaupoissa ja joskus kehujakin. Paras palkinto kuitenkin oli hämmästyneeltä teiniltä. … Jatka artikkeliin Katalonia, ranska ja yksi ylösnoussut

Outo ulkomaalainen

  ”Eikö sinulla ole autoa?” kysyi eräs isoisä tullessamme koulusta poikkeuksellisesti samaa matkaa. Poikkeuksellisesti, sillä yleensä hän ei kävele. ”Me asutaan tässä ihan lähellä” vastasin. Meiltä on koululle noin 700 metriä, matka on noin 10 minuuttia, sillä nousua on paljon. Silti ei tulisi mieleenikään mennä autolla. Monet kuitenkin menevät ja se näkyy. Autot muodostavat ruuhkan … Jatka artikkeliin Outo ulkomaalainen

Sopeutunut, kotiutunut vai menikö metsään sittenkin?

”Kaksi kuukautta” sanoi ystäväni, joka on muuttanut useamman kerran ulkomaille. ”Kaksi kuukautta menee sopeutumiseen”. Saman verran sanotaan surun shokkivaiheen kestävän, kaksi kuukautta. No toki ystäväni ja minä tiedämme, että ihmisen mieli ei katso surussa eikä ilossa kalenteria, silti tuo rajattu sopeutumisaika on ollut minulle tärkeä. Se on muistuttanut minua siitä, että on lupa olla vielä … Jatka artikkeliin Sopeutunut, kotiutunut vai menikö metsään sittenkin?

Lastenkulttuuria ja kulttuurishokkeja

  Lapsen saama kutsu syntymäpäiväjuhlille lämmittää niin aikuisen kuin lapsenkin mieltä, erityisesti näin ulkomailla. Meidät hyväksytään mukaan. Ja, pääsee kurkistamaan tutustumaan paikallisiin tapoihin viettää juhlia. Syntymäpäiväjuhlat ovat kivoja niin aikuisille kuin lapsillekin. Tiedättehän nuo suomalaiset lastenjuhlat: Huolellisesti suitut luomupuuvillamekkoiset tytöt, lastensa käytöstapoja ja makeankulutusta tarkkaavat vanhemmat sekä, jos aikuiset ovat läsnä juhlissa niin tietysti se … Jatka artikkeliin Lastenkulttuuria ja kulttuurishokkeja

Ihana, kamala Barcelona

  On hetkiä, jolloin koen olevani todella onnekas. Täällä me olemme hiekkarannalla sinisten aaltojen rannassa. Aurinko häikäisee silmäni kipeäksi. Olen taas unohtanut aurinkolasini, en millään muista, että niitä tarvitsisi ympäri vuoden. Mutta on toinenkin syy miksi silmäni ovat arat. Oletteko koskaan purskahtaneet itkuun huonekalukaupan pihalla? Niin en minäkään, paitsi tänään. Olin pitkän odotuksen, taustatyön ja … Jatka artikkeliin Ihana, kamala Barcelona

Nolo, nolompi, ummikko

On lauantaiaamu. Mies huolehtii lapsista ja minä hiljalleen olen heräilemässä. Whatsapp viesti kilahtaa. En vielä jaksa kurottaa katsomaan. Joku soittaa portilta kelloa. Onko mieheni sopinut jotakin? Kurotan kännykkää ja avaan viestin. Se on siivojalta, jonka kanssa olen mielestäni sopinut, että hän tulisi meille tiistaiaamuna käymään. Hän on ovella. Puhelin soi. ”Hola!” Olen juuri herännyt, en … Jatka artikkeliin Nolo, nolompi, ummikko

Lapsista ja koirista

  "Onko koira kotona?" oli jännittävä leikki lapsuudessa. Täällä sen saa kokea oikeasti. Koirat yllättävät  ohikulkijan aitojen takaa, yli tai ali, muurien raoista ja talojen katoilta. Lähes kaikilla on koira ja usein se on kotona. Koirista siis pidetään, kun niitä kaikilla on. Vai välitetäänkö? Meidän pienessä kaupungissa on kaksi koirasuojaa hylätyille koirille. Espanjan suomalaisten palstoilla … Jatka artikkeliin Lapsista ja koirista