Luopumista

On se aika vuodesta, kun Suomessa olin kaikkein uupunein. Talvi on kestänyt iäisyyden ja kesään on toinen iäisyys. Nyt täälläkin on yllättäen kylmä. Aamulla oli kolme astetta. Tuntui jo ihan Suomelta. Palelsi ja ilma iholla kirvelsi. Päivällä aurinko jo lämmitti huput ja pipot niin, että ilman teki mieli viipottaa. On se aika vuodesta, kun koittaa … Jatka artikkeliin Luopumista

Mainokset

Arki on arkea Barcelona vs. Helsinki osa 4.: Maaseutu vastaan kaupunki?

Näin vuoden jälkeen, olen alkanut epäröidä. Kun kävelen portaat, portaat ja portaat päästäkseni kadulle, jossa vain harvakseltaan kävelee joku toinen.  Kun "juna meni justiinsa" ja vasta viidentoista minuutin kuluttua tulee toinen. Kun piipahtaminen leipomossa tai kaupassa vaatii joko yhteensä puolen tunnin kävelyn tai auton. Olisiko sittenkin pitänyt muuttaa kaupunkiin? Elämän sykkeeseen, jossa joku aina puhuu … Jatka artikkeliin Arki on arkea Barcelona vs. Helsinki osa 4.: Maaseutu vastaan kaupunki?

Ajatuksia äidinkielestä

”Kolme pientä porsasta” vastasin suomeksi, katalaaninkielellä esitettyyn kysymykseen: Com es diu aquest conte en fines? Olisin voinut yhtä hyvin riisua ihmisnaamarini kasvoiltani ja paljastaa olevani vihreäpilkullinen marssilainen, opettajan ja muiden kurssilaisten hämmästys ja vierauden tuntu tuskin olisi voinut olla suurempaa. Olihan ryhmämme jo vakiintunut. Siellä oli totuttu kuulemaan ja vain katalaania tai espanjaa. Kaikki alkoi … Jatka artikkeliin Ajatuksia äidinkielestä

Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona osa 3. Koti

 Kun vuosia ennen muuttoa lomailimme Välimeren rannalla moni asia tuntui niin ihanan eksoottiselta. Nyt vuoden jälkeen ei moni asia tunnu enää lomalta vaan kodilta. Kivilattiat Voi kuinka olen aina rakastanut kivilattioita. Sellaiset tahdoin kotiini! Kivilattiat ovat kauniita, eivät naarmuuntuisi ja ne olisi helppo pitää puhtaana! Mutta sitä en arvannut kuinka tuhansiksi sirpaleiksi ne pirstoisivat sen … Jatka artikkeliin Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona osa 3. Koti

Se valtava ikävä

Asuessani Suomessa hyvä ystäväni ilmoitti muuttavansa ulkomaille. Olin tietysti iloinen hänen puolestaan, mutta hyvin pian tunsin itseni, myönnettävä on, myös loukkaantuneeksi. Jokin sydämessäni sanoi: En ole tarpeeksi tärkeä, että hän pysyisi Suomessa. Loukkaannuin, vaikka järjellä ja tunteellakin tiesin, että ei kuuluisi, että se oli älytöntä. Tunteet eivät kuitenkaan tottele sanoja, joten tunsin surua, sillä yhtäkkiä hän oli … Jatka artikkeliin Se valtava ikävä

Uuden vuoden lupauksia

Uuden vuoden lupauksissa on jotakin perin juurin noloa. Tuskin kukaan enää myöntää tekevänsä uuden vuoden lupauksia. Uuden vuoden lupaukset ovat kuin kainalohousut. Kuka niitä oikeasti pitää. Vaikka pettäminen on monesti nykyaikana lientynyt salarakkaudeksi tai itsensä löytämiseksi  niin itsensä pettämisessä on jotakin noloa. Harvalle meistä käy niin, että kasvamme erillemme haaveesta olla parempi ihminen, kuntoilla enemmän … Jatka artikkeliin Uuden vuoden lupauksia

Mitä tulikaan tehtyä

Vuosi on kulunut. No ei ole ainut. Kulunut olen minäkin. Aurinko on haalistanut hiukset, tapakset tarttuneet lanteisiin. Poika imi kuiviin, kunnes horjuvin askelin luovutin iltapuuhat puoliskolle. Minä rojahdin sohvalle enkä enää avannut jääkaappia. Avasin ulko-oven. Suljin selaimen. Illan hämärissä kysyin itseltäni, mitä nyt? Mitä kuuluu? Que tal? Ja ainako vain hyvää? Suomeksi vastaisin ihan hyvää, … Jatka artikkeliin Mitä tulikaan tehtyä

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: Ikea ja suomalaiset

En sanoisi, että olen vältellyt, mutta enpä ole hakeutunutkaan nimittäin Ikeaan tai suomalaisten seuraan. Kun kuulen suomenkieltä kadulla, jota silloin tällöin tapahtuu, kun liikkuu kaupungilla, pidän yleensä suuni kiinni. Ei siksi, että en pitäisi suomalaisista vaan siksi, että Suomi on niin syvällä minussa, että toisten tuntemattomien suomalaisten puhutteleminen tuntuu vain tungettelevalta. Eihän Suomessakaan jutella tuntemattomille. … Jatka artikkeliin Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: Ikea ja suomalaiset

Kielikylpyjä ja kauan kaivattu sade

  Tänään sataa, olen niin iloinen. Olin odottanut sadetta. Aurinko oli paistanut kaikkina päivinä niin, että vesi hanasta alkoi maistua kitkerältä. Nyt ulkoilutin koiran ja nautin pienestä tihkusta, joka yhtäkkiä muuttui oikeaksi sateeksi ja kasteli meidät. Vuosi on melkein täynnä. Miltei vuoden olemme kulkeneet näitä katuja. Alkaa tuntua kodilta. Vuosi on ollut raskas. Vuosi on … Jatka artikkeliin Kielikylpyjä ja kauan kaivattu sade

Mitä rakastan Suomessa

Harvoin ovat suomalaiset niin yhtä kuin silloin, kun kysytään mikä Suomessa on parasta. Metsä, järvet, hiljaisuus. Rehellisyys, puhtaus ja ilmainen koulutus. Vapaus ja tasa-arvo. Suomalainen pitää sen mitä sanoo ja paikalle tullaan ajoissa. Näillä kaikilla asioilla on minullekin merkitys ja sitten mietin, onko jotakin sellaista, joka on erityisen suomalaista, jotakin sellaista, josta on kirjoitettu vähemmän. … Jatka artikkeliin Mitä rakastan Suomessa