Kun nälkä soittaa ovikelloa

Kesä, tuo kostean kuuma kesä, joka saa pyörimään lakanoissa, saapui heittelehtien, mutta saapui viimein ja jäi makailemaan tänne Barcelonan rannoille ja kapoisille kaduille. Monet eläimet kulkevat lämpimässä nopeammin, liskot vilistävät pitkin seiniä ja muurahaiset, mutta minun vauhtini on hidastunut. Raahustan myöhässä paikasta toiseen ja palaan takaisin hakemaan jotain, jonka unohdin, mutta sen mitä olin unohtanut, olen jo unohtanut uudestaan ja sitten löydänkin jotakin muuta ja palaan taas ovelle kunnes muistan sen minkä unohdin ja onhan se haettava.

Usein se on kuonokoppa, maski, mascarilla, mascareta, naamari, rätti. Se suun eteen asennettava kappale, joka paljastaa rypyt silmien alla, jos ei laita yhtään meikkiä, se joka nyt on pakollinen koko Kataloniassa aina ja kaikkialla paitsi ehkä ei omassa makuuhuoneessa peiton alla.

Lapset menevät päiväleireille, joiden porteilla mitataan kuume ja porttien sisäpuolella pidetään kahden metrin turvavälit vai oliko se nyt metri 35 senttiä vai paljonko ja naamiot yli kuusi vuotiailla, paitsi, että oikeasti ei pidetä. Ei pidetä turvavälejä ja nenä nuuskuttaa naamioiden ulkopuolella. Vanhat tavat olla lytyssä toisten ihmisten kanssa painavat ja turvarajat unohtuvat myös suomalaiselta. Joissakin Katalonian maalaisosissa on tullut takapakkeja, eristystä on aloiteltu uudelleen, Barcelonassa tapausten hienoista nousua. Mutta kai noin suurin piirtein kaikki on hallinnassa, mitä nyt ylipäätään voi hallita ihminen elämässä, joka on aika vähän.

Siivooja tahtoo käydä useammin. Afrikasta muuttaneet miehet soittelevat ovikelloa ja seisovat supermarkettien käsissään kyltit: ”Tarvitsen työtä.”

”Mitä sinä osaat?” Kysyn.

”Puutarhahommia, maalata”, hän aloittaa ja näyttää väsyneeltä.

”Onko sinulla työkaluja?”

Ei hänellä ole. Ei hänellä ole mitään. Paitsi suita ruokittavana. Sanovatko he vain niin, jotta heidän tarpeensa olisi painavampi? Eikö heidän elämällään yksin ole väliä? Puhelin on, otan numeron. On meillä kaikkea pientä mitä voisi korjata. Ehkä minun pitäisi antaa hänen lakaista pihankin, tuntuu itsekkäältä tehdä itse.

”Olen ollut kolme kuukautta kotona tekemättä mitään”, hän sanoo. ”Olen heti ensi viikolla vapaa, jos soitat.”

Olen näiden ulkomailla asuttujen vuosien aikana tajunnut, kuinka kaikessa on läsnä ihmisen asettaminen eriarvoiseen asemaan hänen etnisten piirteiden ja ulkoisen olemuksen perusteella. Ei se ole historiaa. Se on nyt. Ei ole historiaa orjuus, ihmisarvon polkeminen, ei kansanvainot ja murhat, ei salaa ja ääneen tunnettu ylemmyys, ei ylistyslaulut omalle etniselle alkuperälle. Me, meidän kansa, meidän maa, meidän rajat, meidän paikka, meidän tavat, me olimme täällä ensin, meidän ylitsevoimaisesti paras kulttuurimme. Te toiset saatte olla olemassa, saatte viedä roskamme, poimia hedelmämme, myydä rannalla kaljan käteen, mutta tietäkää paikkanne. Tietäkää, mihin kuulutte, mistä tulette, keitä olette. Ja mitä ette koskaan voi olla.

Eikö se ikinä lopu?

Minäkin mietin: Onko ovet lukittava, jos jätän hänet yksin. Onko ovi lukittava, että hän ei tule sisään. Typeriä ajatuksia, vaarallisia ajatuksia, ja toisaalta alkukantaisia ajatuksia, jotka tulevat syvältä ihmisyyden alkuytimestä, toisen etnisyydestä riippumatta, kun tietää olevansa voimiltaan heikompi kuin toinen ja nainen.

”Mistä he tietävät, että olen ulkomaalainen?” Kysyn ystävältäni, kun totean, että taas he vaihtoivat kieltä espanjaan, vaikka olimme vasta hetken puhuneet.

”Onko ne siniset silmäni?”

”Kaikki, vartalosi, hiuksesi, silmäsi, se on tuo kaikki!” Hän nauraa.

Kesäisin olen liian ruskea suomalaiseksi.

Kun olen näinä pitkinä kuumina päivinä koettanut miettiä, mitä teen kun tulen isommaksi aina vain, vanhemmaksi ja kuvittelemani viisauteni ja kypsyyteni on alkanut rapistua arjen kantapäiden alla niin mitä sitten teen niinkuin aikuisten oikeesti työkseni. Sellaiseksi työksi, että uskallan sanoa sen reippaalla äännellä enkä soperra sitä puseroon niinkuin nyt. Kun tätä kaikkea olen miettinyt ja huomannut, että minulla on vain kaksi karvaa ja se toinen on jonkinlainen taiteelliseteerinen olento ja se toinen on sellainen hengellisterapeuttinen auttaja, mutta minkäänlaista myynti-tai yrittäjyyshenkeä en ole itsestäni saanut puristettua. Mutta sen olen ymmärtänyt mikä merkitys on esikuvilla, mielikuvilla, kannustuksella, uskomuksilla, ennakkoluuloilla, valmiilla malleilla, siihen mitä voimme, pystymme ja mikä on mahdollista.

Olen itsekin niiden sisässä. Niinkuin se mies, joka tuli ovelleni ja pyysi töitä. Mutta kun minulla on niitä malleja satoja, tuhansia, laitan vain sopivat vaatteet ja jos uskon itseeni niin voin olla, voin olla mitä vain, jos uskon niin muutkin uskovat.

Mutta on niitä, joilla se ei ole uskosta kiinni. Ei sanomisista. On niitä, joita ei nähdä.

Ja jos tämä kaikki on minulle vaikeaa niin miettikää oikeasti hetki sitä miestä.

20200613_132150

 

 

PS. Voi kuinka minua ällöttää tämä blogini kukertavan vaaleanpunainen olemus, jonka joskus vauvapäissäni taiteilin! Pian, pian lupaan päivittää teille uuden ilmeen, tyylikkäämmän nettisivun ja olla muutenkin taas kunnollinen, asiakaslähtöinen bloggaaja enkä karata kesälomalle melkein kuukaudeksi noin niinkuin mitään ilmoittamatta, hups ja anteeksi. Nöyrä kiitos teille, montako teitä nyt on, yksi, kaksi kolmelle, jotka pysytte mukana hiljaisuudestani huolimatta.

PPS. Loppukevennys lasten suusta:

Sanoin vajaa nelivuotiaalleni: ”Voisit mennä välillä isin kainaloon nukkumaan.” (Heräilee yöllä ja kömpii sänkyymme.) ”Mutta.” Hän sanoi ja katsoi minua suurin silmin ja korotti ääntään: ”Mutta isillä ei ole tissejä!”

PPPS. Koiravanhus täytti 14 vuotta. Jo moni osa takapäästä pettää ja saa minut vuoroin säälimään toista, vuoroin kiroamaan, mutta vielä etupää iloitsee ja syö elämä loistaa silmistä ja se kai se tärkein.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s