Jotakin minusta ja blogistani

Elän haavetta aurinkoisesta arjesta todeksi Välimeren rannalla, Barcelonan provinssissa. Olen kahden pienen lapsen äiti, katalaaniksi mare, siitä blogini nimi. Muutimme Espanjaan tammikuussa 2017 turhia miettimättä, pystyisimmekö tai jaksaisimmeko, muka miehen työn vuoksi, mutta oikeasti siksi, että olemme aina halunneet. Edes kokeilla.

Espanjan taitoni rajoittui ennen muuttoa noin kolmeen sanaan ja katalaanin kielen olemassaolosta taisin olla piilevästi tietoinen. Opettelen puhumista ja kuulun ymmärtämistä yhdessä pikkuisen ja koululaisen kanssa. Yleensä kaikkeen ”si”, sillä silloin ihmiset jatkavat juttua ja näyttävät tyytyväisiltä.

Tasapainoilua ikävän, arjen ja ikuisen loman välimaastossa, jossa omat ääret tulevat tutummaksi kuin maailman rajat.

Arjen ja kulttuurierojen tarkastelua, oman ja muiden myllerryksen ihmettelyä ja analyysia.

Usko, toivo, rakkaus. Joista suurin on rakkaus, noin ihanteena. Arjessa suurin voi olla vaikka kiukku. Esimerkiksi äidin.

Tätä blogia kirjoittaa teologi, pappi, mutta blogi on enemmän kotiäidin ja ulkosuomalaisen näkökulmasta. Hengellinen sisältö on läsnä vain väläyksittäin, mutta läpinäkyvyyden kannattajana haluan kertoa, että kaikki mitä minulla on ja tulee olemaan, on saatu lahjaksi tältä taustasponsorilta, jota kolmiyhteiseksikin kutsutaan.

Tervetuloa mukaan hetkeksi tai vakiovieraaksi.

Lupaan nähdä vaivaa, että seurassani saisit nauruja, ajatuksia ja toivoa myös omalle matkallesi. Kiitos, kun luet. Se tekee kirjoittamisen merkitykselliseksi. Meillä on yhteys. Ei kolmannen asteen, mutta yhteys. Ja siitä on elämässä ainakin jossakin määrin kysymys.

Mainokset