Jotakin minusta ja blogistani

Elän haavetta aurinkoisesta arjesta todeksi Välimeren rannalla, Barcelonan provinssissa. Olen kahden pienen lapsen äiti, katalaaniksi mare, siitä blogini nimi. Muutimme Espanjaan tammikuussa 2017 turhia miettimättä, pystyisimmekö tai jaksaisimmeko, muka miehen työn vuoksi, mutta oikeasti siksi, että olemme aina halunneet. Edes kokeilla.

Espanjan taitoni rajoittui ennen muuttoa noin kolmeen sanaan ja katalaanin kielen olemassaolosta taisin olla piilevästi tietoinen. Opettelen puhumista ja kuulun ymmärtämistä yhdessä vuosikkaan kanssa. Esikoululaisen kanssa vastaamme kaikkeen ”si”, sillä silloin ihmiset jatkavat juttua ja näyttävät tyytyväisiltä.

Tasapainoilua ikävän, arjen ja ikuisen loman välimaastossa, jossa omat ääret tulevat tutummaksi kuin maailman rajat, joita ei kuitenkaan löydä, koska maailma on pyöreä. Tai soikean rosoinen.

Arjen ja kulttuurierojen tarkastelua, oman ja muiden myllerryksen ihmettelyä ja analyysia.

Usko, toivo, rakkaus. Joista suurin on rakkaus. Ja jos se on niin suuri niin miksi sitten piti lähteä niin kauas monien rakkaiden luota.

Koska vapaus ja unelmat.

Tätä blogia kirjoittaa pappi, joka ikävöi seurakuntaa niin seurakuntalaisena kuin pappinakin. (Tiedän, Espanjassa on suomalainen seurakunta, mutta Fuengirolaan on 1000 km Barcelonasta eli turhan pitkä työ-kirkkomatka).

Olen ihminen niinkuin muutkin papit. Tässä blogissa enemmän ihminen eli hengellinen sisältö on läsnä vain väläyksittäin.

Tervetuloa mukaan hetkeksi tai vakiovieraaksi.

Lupaan nähdä vaivaa, että seurassani saisit nauruja, ajatuksia ja toivoa myös omalle matkallesi.

Mainokset