Ei se tartu – eli miten oppia kieliä aikuisena ulkomailla

Olen asunut Barcelonassa nyt 10 kuukautta. Monilla (minullakin) oli mielikuva, että olisin kuin tervaa tiukkuva parka kiekuvassa kanalassa. Kyllähän täällä höyhenet pöllyävät, mutta pintani on kuiva ja sileä. Ei se tartu, ei ne tartu. On tapahtunut jokin väärinkäsitys. Kuuluu perusasioihin, että maassa asuvat ihmiset puhuvat maan kieltä. Huhuu aivot! Älkää pettäkö minua nyt. Tähänkin saakka … Jatka artikkeliin Ei se tartu – eli miten oppia kieliä aikuisena ulkomailla

Mainokset

”Mitä siitäkin nyt tulisi” sanoi suomalainen

Olemme myöhässä, muruseni on lähdössä retkelle. Koulu sijaitsee mehevässä ylämäessä ja kaikkien tunnit alkavat tasan yhdeksän. Autot ovat sumpussa ylämäessä jonottamassa koulun eteen tai parkeerattuna tienviereen ilman yhtäkään aukkoa, kello on jo minuutin yli. Pysäytän autoni suoraan koulun eteen kahden metrin päähän poliisista, joka seisoo kadulla ohjaamassa liikennettä. Otan riskin, tahdon, että muruseni ehtii retkelle. … Jatka artikkeliin ”Mitä siitäkin nyt tulisi” sanoi suomalainen

Nyt se tuli: Kulttuurishokki

Viikoilla 39+6 se syntyi. Yllättäen, vaikka merkkejä oli ollut jo ilmassa. Öitä, jolloin en olisi enää jaksanut herätä lasten heräilyyn, tavaroita, jotka eivät löytäneet enää paikoilleen vaan jäivät siihen, jonne joku ne sattui pudottamaan. Minäkin jäin ajelehtimaan. Unohduin. Ja sitten iski ikävä.  Kuin lapsena ensi kertaa yökylässä. Ensin sitä oltiin innosta sykkyrällä kunnes hämärä saapuu, … Jatka artikkeliin Nyt se tuli: Kulttuurishokki

Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona Osa 2. Koulu kastanjanmetsästäjä pimenevässä illassa

  ”Tytöt! Satutteko tietämään mistä voisin löytää kastanjoita? Siis kastanjapuun?” Minulla on koira, taskulamppu sekä vuodenikäinen kantorepussa. On pimeää ja harhailen läheisessä puistossa etsimässä kastanjoita taskulampun valossa. Puhun haparoivaa katalaania, mutta en espanjaa, vaikka kaikki ulkomaalaiset puhuvat ensin espanjaa. En suo ajatusta sille, miltä vaikutan teinityttöjen silmissä, joilta pyydän apua. Tarvitsen viisi kastanjaa. Ehkä he … Jatka artikkeliin Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona Osa 2. Koulu kastanjanmetsästäjä pimenevässä illassa

Puhelin hajosi ja mitä siitä seurasi

  Ensin hävisi ääni. En enää kuullut mitä toiset sanoivat. Vain hiljaista piipitystä. Muut kyllä kuulivat minua hyvin. Jossakin hetkessä oivallinen tilanne, mutta pitkän päälle aika yksinäistä. Lasi oli tietysti hajonnut jo aikoja sitten. Mutta olihan se toiminut joka sipaisulla. Sitten mustikka levisi tahrana kännykän ruutuun, sisäpuolelle. Ja seuraavana aamuna en enää nähnyt mitään. Ensin … Jatka artikkeliin Puhelin hajosi ja mitä siitä seurasi

Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona Osa 1. Tortilla on uusi musta, ei kun pinaattilettu

Kun menen ulkomaille niin yksi hauskimpia juttuja on käydä ruokakaupassa. Kaikki on niin erilaista. Yleensä niin tylsät kauppareissut herättävät ulkomailla lapsenomaisen ihmettelyn ilon. ”Appelsiinimehu on sinisessä purkissa! Kirsikkajogurttia! Viinivalikoima ruokakaupassa, mahtavaa!” Mikä siis on eri tavalla täällä kuin Suomessa ja miten arkinen syömisruljanssi muuttuu? Ennen arkiruuan kulmakiviä olivat jauheliha, pinaattiletut ja laatikot. Ostoskoriin sujahti mehukeittoja … Jatka artikkeliin Arki on arkea Helsinki vs. Barcelona Osa 1. Tortilla on uusi musta, ei kun pinaattilettu

Katalonian itsenäistymisaikeet: Yksi lause, josta tulikin kokonainen kirjoitus.

Katalonia on ollut viime viikon uutisissa itsenäistymisaikeiden vuoksi. Olin ensin ajatellut, etten kirjoita niistä, koska blogini ei muutenkaan käsittele politiikkaa. Jotenkin alkoi tuntua typerältä olla mainitsematta asiaa ollenkaan, kun se täytti lehtitilaa niin Suomessa kuin paikan päälläkin ja kun aioin vain mainita aiheesta niin eihän sanottava lauseessa pysynyt. Siitä paisui kokonainen kirjoitus. Miksi sitten kirjoitin, … Jatka artikkeliin Katalonian itsenäistymisaikeet: Yksi lause, josta tulikin kokonainen kirjoitus.

Yksin olemisen taito ulkomailla

En olisi tahtonut mennä taas kerran yksin. Kun eihän minulla ollut aavistustakaan mitä siellä tapahtuisi. Pitäisikö ottaa paria kädestä vai tapaksia lautaselta. Edessäni oli ensimmäinen koulun vanhempainilta 5-vuotiaiden luokalla. Ensimmäisen virheen huomasin jo, kun saavuin lasten kanssa paikalle. Suurin osa oli ilman. Olin ymmärtänyt väärin opettajan sanat. Kun ilta alkoi, näin vaivaantuneisuutta niin opettajan kuin … Jatka artikkeliin Yksin olemisen taito ulkomailla

Elämäni aakkoset

  A -amen. Yleensä tämä on lopussa, nyt alussa. Tämä on tullut lausuttua yhdessä ja yksin, laulettuakin. Tämä yksi sana liittyy niin moniin hetkiin. Iloon ja suruun. lasta kastettaessa ja arkun päässä sureville vakuuttaessa toivonne ei ole tyhjää, joku meitä mahtavampi lausuu viimeisen sanan. Useiden parienkin kanssa olen sen lausunut, ja he ovat poistuneet avioparina. … Jatka artikkeliin Elämäni aakkoset

Kuka rakastaisi kotirouvaa?

Olen usein kuullut leikillisen heiton ystävieni suusta uudesta asemastani täällä ulkomailla: "Desparate housewife". Tämän he sanovat tietäen, että 2000-luvun alun hittisarja tuskin kuvasi mitään erityisen tavoiteltavaa olotilaa naisen elämässä. Mitään ei puutu ja silti tai juuri siksi tyhjyys täyttää elon hetket. Olen aina ilolla ja ylpeydellä ollut tyttö, sittemmin nainen. Mutta sana "rouva" kalahti jo … Jatka artikkeliin Kuka rakastaisi kotirouvaa?