Salaa he puhuvat suomea

Se alkoi kai jo ala-asteella. Katsoin englanninkielen kirjan tekijäkaartia, osalla oli selvästi suomalaiset nimet. ”Onkohan tämä nyt ihan pätevä englanninkielen oppikirja?” mietin. Keski-ikäiset suomalaiset eivät mielikuvissani puhuneet sujuvaa englantia. Sama jatkui ranskankielen kanssa. ”Tämä kirja on jo kaksikymmentä vuotta vanha. Onkohan kieli jo vanhentunut? Kannattaakohan tätä enää lukea?

Tunnustan, että ajoittain minun on vaikea uskoa vieraiden kielten olemassaoloon ja pysyvyyteen. Kun kaikki sanat kuulostavat oudolta sekamelskalta niin hiipii väkisinkin mieleen, ehkä he salaa puhuvat suomea?

Katalaaninkielisille kielen epäily on olemassaolevaa todellisuutta. Kieli käy edelleen jonkinlaisia kasvukipuja pienestä paikalliskielestä kirjalliseksi valtakieleksi. Esimerkiksi EU:ssa katalaani ei ole virallinen kieli, ”vaikka puolta pienempi suomenkieli on” todetaan happamasti eräässä kielen historiassa kertovassa esittelyssä.

Katalonialaisten eräänlainen Agricola on 1800-ja 1900-lukujen taitteessa elänyt Pompeu Fabra. Hän vakiinnutti kielen kirjoitusasuja ja keräsi sanastoa, kirjoitti useita kirjoja esimerkiksi sanakirjan. Katalaani on ollut koulujen pääasiallinen opetuskieli nelisenkymmentä vuotta.

”Onko katalaani espanjan murre?”

Kun Espanjaa hallitsi vuosina 1939-1975 diktaattori Franco oli espanja selvä valtakieli ja katalaania puhuttiin lähinnä perhepiirissä.   ”Hablame en cristiano” saatettiin katalaanin puhujalle todeta eli puhu minulle selvää espanjaa. Sanonta, joka on ilmeisesti tullut espanjankieleen arabien ollessa vallassa Espanjan alueella (sanatarkasti se tarkoittaa puhu minulle kristityn kieltä (”kristittyä”) .

Mutta älkää erehtykö luulemaan, että katalaanin kieli olisi uusi, jokin sekoitus ja murre, joka olisi vasta vahvistunut. Katalaaninkielistä kirjallisuutta on ollut jo keskiajalla.

”Ei katalaani ole mikään kunnon kieli, turha siihen tuhlata aikaa” sanoo eräs tuttavani, joka itse on katalaani. Paikallisessa pikkukaupassa omistajat taas eivät koskaan puhu espanjaa. Jos heille puhuu espanjaa he vastaavat katalaaniksi. Kieli on ja ei ole poliittista.

Kun opiskelee katalaania ei voi välttyä propagandalta.  Myös paikallisten ihmettely: ”Miksi puhut katalaania paremmin?” saa usein ilahtuneen tai hieman hämmentyneen sävyn sen mukaan mikä on heidän kantansa poliittiseen liikehdintään.

Joskus kuulen myös: ”Kyllä katalaanilla pärjää. Jatkat vain.”. Mutta se on enemmänkin toive, kuin todellisuutta, jossa sanojat itsekään eivä yritä elää. Ei tarvita kuin puhelinsoitto eikä sillä enää pärjää: Puhelin-sähkö ynnä muut puhelimitse tapahtuvat asiakaspalvelut ovat espanjaksi, sillä ne sijaitsevat jossakin Katalonian ulkopuolella. Ja osa katalaaneista ovat äidinkieleltään espanjankielisiä. Unohtamatta niitä lukuisia muualta muuttaneita, jotka osaavat vain espanjaa. Meidän pienessä kylässä pärjää pelkällä katalaanilla, mutta jo Barcelonassa espanjankieli on vahva.

Toisin kuin lehdistön luomissa mielikuvissa espanjan ja katalaaninkieliset väittelevät keskenään politiikasta yli kieli-ja politiikkarajojen ja voivat silti olla ystäviä. Konfliktit ja väittelyt eivät ole kovin pelättyjä. Ihmiset myös sekoittelevat kieliä ja saattavat puhua keskenään toisena hetkenä toista ja toisena toista.

Miksi on sitten vaikea uskoa kielen pätevyyteen? Kun aloittaa jonkin kielen nollasta kaikki sanat ovat merkityksettömiä ja vaikeita. Tulee epäusko. Sanat, joilla on voima saada toinen suuttumaan, ilostumaan, kauhistumaan, mitä ikinä, ovat itselle outoja kirjainyhdistelmiä vailla minkäänlaista sidettä. Ja sitten joku väittää niiden olevan merkityksellisiä ja tarkoittavan juuri tätä.

Katalaanin kielessä aksenteilla on iso merkitys. Joskus painottaessani sanaa väärin, kuulija ei ole ymmärtänyt ollenkaan (esim. sanassa vessa lavabo paino on keskimmäisellä tavulla (lavabu), joskus olen sanonut sen paino lopussa (lavabuu) ja jouduin toistamaan. Snobbailua, voi helposti ajatella. Kunnes eräs paikallinen kertoi olevansa menossa pohjoiseen Norkopiniin. Sanoin, että en valitettavasti tiedä paikkaa kunnes selvisi, että hän oli menossa Norrköpingiin. Painotus oli vain väärällä tavulla ja ärrä hiukan liian pehmeä enkä saanut enää mitään selvää.

Mitä merkitystä on eri kielisyydellä? Miksi opiskella kieltä, jonka puhujia on reilu 10 miljoonaa, kun voisi opiskella vain espanjankieltä, jonka puhujia on n. 480 miljoonaa  (Wikipedia) ja joka on toiseksi yleisin äidinkieli maailmassa? (Wikipedia)

Tai miksi emme kaikki puhu vain englantia?

Erilainen ilmaisu, omaperäisyys, omintakeisuus, uusi näkökulma. Ne ovat asioita, joita arvostetaan kulttuurissa ja taiteissa. Kielissä on paljon kysymys juuri tästä. Kielen puhuminen ei ole vain sanoja, jotka on käännetty toiseen kirjainyhdistelmään vaan kieli on avain kokonaiseen uuteen kulttuuriin, tapaan nähdä maailma. Ja jos nyt ylipäätään kiinnostaa jokin muu kuin oma näkökulma niin kieli on samanlainen ikkuna, vain laajemmassa mittakaavassa.

Kieli on valtaa. Kenen kieltä puhutaan, kuka määrää ilmaisut. Kieli kertoo arvostuksista ja tärkeistä asioista. Eilispäivän suomesta voi löytää paljon raamatullisia viitteitä ja viittauksia maatalouteen. Nyt monen asian arkipäiväinen vertauskuva tulee taloudesta tai teknologiasta ja kieltä pyritään muokkaamaan neutraalimmaksi. Hyvä esimerkki on psykiatrian ammattisanasto, jossa  ilmauksien vakiinnutttua arkikieleen etsitään uusi neutraali ammattisana. Esim. Idiootti ja imbesilli ovat olleet alunperin lääketieteellisiä termejä. Myös ihmisen henkilökohtainen kieli paljastaa paljon. Mitä koetaan, mikä on näköpiirissä ja mikä ei. Kieli on oma universumi. Masentuneen puheessa vilisee ei koskaan, en minä, ainakaan, ei onnistu, ei voi. Rakastuneen puheessa vilisee wau, ihanaa, me, Pete, Peten mielestä, Pete sanoi, me, minä ja Pete, tänään, huomenna me.

Oletko ollut seurueessa, jossa pitää puhua jotakin muuta kuin äidinkieltä? Oma ilmaisu helposti kaventuu, typistyy, sanoja ei löydy. Kaikista köyhintä on, kun puhutaan ei kenenkään äidinkieltä. Tai oletko huomannut kuinka ilmaisu ja joskus jopa tapa olla muuttuu sen mukaan mitä kieltä puhuu?

Minulle katalaani ja espanjankieli ovat piirtäneet maailmaan uusia ääriviivoja, avanneet musiikkia, maalauksia, yhteyksiä, kulttuuria, maailmoja. Voin lukea espanjankielistä lehteä, osallistua katalaaninkieliseen keskusteluun ja kuunnella etelä-amerikkalaista räppäriä. Voin puhua ihmisten kanssa niin, että he puhuvat omaa äidinkieltään. Voin oppia missä menevät sanojen rajat, sanonnat, ilmaisutavat ja nähdä maailmaa hieman eri tavalla.

Kun on ulkopuolinen jostakin kielestä, on ulkopuolinen jostakin todellisuudesta. Se ei ole läsnä, se tuntuu ja näyttää oudolta kuin nuorison uudet housut. On vaikea nähdä ja kuulla merkitykset. Vasta ajan myötä luottamus, ymmärrys kasvaa. Se on helpottavaakin. Ei usein ymmärrä kuinka urpolta näyttää 90-luvun lopulla valitussa lookissaan, kun ei osaa muodin uutta kieltä. Sanat vilahtelevat ohi ilman merkitystä.

Ja toisaalta taas voin tuntea itseni päivittäin typeräksi, kun sekoilen, takelten enkä saa sanaa suusta. Rakennelmat, joita on luonut itsestä karisevat, kun ei kerta kaikkiaan osaa puhua. On suojaton ja jotenkin se on vapauttavaakin, rakentaa kaikki alusta uusilla palikoilla.

Kaikesta teknologiasta ja globalisaatiosta huolimatta me elämme pienissä yhteisöissä, joissa lähellä olevilla ihmisillä on merkitys, olivat ne sitten itsevalittu somepiiri, perhe, työpaikka tai mikä.

Minun lähelläni puhutaan toisessa naapurissa katalaania ja toisessa espanjaa, siksi minäkin, niin yksinkertaista se on.

En ikinä unohda sitä ilmettä, kun naapurini tuli selittämään jotakin minulle espanjaksi enkä silloin vielä osannut sitä kovin hyvin ja oli sanottava ”parla català si us plau, parlo millor català”. Hän hengitti syvään,  näytti siltä kuin olisin onnitellut lottovoitosta ja kääntyi puolisoonsa päin sanoen: ”Hän puhuu paremmin katalaania kuin espanjaa.” Sen jälkeen hän on hymyillyt leveästi joka kerta kun näemme.

Äidinkieli, se on syvälle menevä asia, se menee suoraan sydämeen. Kai siksi kaksivuotiaanikin puhuu ennen kaikkea suomea. Se, kun on äidinkieli, ja isän . Muualla voidaan puhua muutakin, mutta ensin opitaan se sydämen yhteys.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s