Löyhää ystävyyttä

Katalaaneista sanotaan, että he ovat pidättyväisiä eikä heidän lähellensä oikeasti pääse. Moni ulkomaalainen on kertonut, että ei heidän ystävissään ole yhtään katalaania vuosienkaan jälkeen. Tämä on varmasti yksi puoli, mutta kaveriksi ja mukaan pääsee helposti.

Usein tunnistan itsestäni  suomalaisen. Etsin yksittäisiä ystäviä, joiden kanssa voin sulkeutua olemaan kahdestaan. Mutta ei se toimi täällä niin. Vaikka ihan kahdestaankin voidaan tietty olla niin aina ollaan avoimina paikalle tuleville tutuille ollaan sitten puistossa tai ravintolassa.

Toinen puoli on, että porukkaan on ainakin näin pienellä kylällä helppo päästä. Yhteiseksi nimittäjäksi riittää vaikka koulu tai jumppatunti. Yhdessäolemiselle on monenlaisia juhlia, joissa sitä voi kevyesti harjoittaa. Esim. Jokaisen paikan oma festa major eli ”suuri juhla”. Juhlaohjelma jakautuu monelle päivälle ja esimerkiksi koko Barcelonan festa major ”La Mercè” syksyisin on juhla, johon moni turistikin suuntaa (Suosittelen!).

Meidän kylän festa majorissa osallistuimme lasten mäkiautokilpaan. Siinä joukkueet tekevät mahdollisimman mielikuvitukselliset mäkiautot jonkun teeman mukaan. Meidän joukkueemme oli ”yksisarviset”.
IMG-20181110-WA0009

Pikkuiseni oli innolla heppapuvussaan mukana kunnes näki muut kulkupelit eikä millään tahtonut ymmärtää, että ei voi vaihtaa joukkuetta kesken kisan.

IMG_20181110_114814426

Vieläkään en ole lakannut ihmettelemästä paikallisten hallittua kaaosta juhlissa. Enkä sitä rentoutta. Kun vaivalla valmisteltu vaunumme hajoaa, kukaan ei sadattele eikä synkisty. Juhlat jatkuvat kävellen eikä yksikään lapsi itke, koska aikuisetkaan ei tee asiasta numeroa. Sen sijaan lapseni pääsee toisen joukkueen kyytiin. Yksi hauskuus on nimittäin pitkän loivan kadun lasku vempeleellä.

IMG_20181110_110250685
Yksisarviset vaihtuivat pimeyden voimiin

Halloweenina juhlitaan täällä kastanja-juhlaa, mutta myös Halloweenia. Kyllä espanjalaisille aina pukujuhlat kelpaa! Liikuntakeskuksessa tarjottiin aamutunnin jälkeen kuohuviiniä ja pikkusyötävää ja kaikilla oli jotain hassua kammotusta päällä. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Infotiskin luona on juotu cavaa milloin minkäkin asian kunniaksi. Pienet ja vähän suuremmat juhlat piristävät päivää, vaikka joskus tekeekin mieli livahtaa kotiin vähin äänin. Suomalaisena, kun tuntuu hölmöltä olla osana jonkun synttärijuhlia, jonka nimeä ei edes muista.

Olin koulussa vapaaehtoisena tekemässä lasten kanssa kastanjajuhlan perinteisiä pikkupullia. Tyttäreni kumartui kuiskaamaan jotakin vieruskaverilleen, joka sitten kohta kuulutti minulle: ”Hän sanoo, että kun sinä puhut katalaania niin se on katastrofi.” Katson tytärtäni. Hän hymyilee ja selittää katalaaniksi: ”Tarkoitan, että sinun on vaikea puhua katalaania.”

Niinpä niin. En osaa olla pahoillani, enemmänkin iloinen. Niin kauan odotin hetkeä, jolloin toteutuisi se rasittava hokema: ”Lapset oppivat niin nopeasti!” Nyt hän osaa. Vaikka taas on alkanut myös siansaksan puhuminen. Nyt rakennetaan äänteitä ja malleja taas uuteen kieleen. ”Äiti, puhutaan englantia!”

PS. Lasten ystäväkulttuurikin on erilainen enkä ole ainoa, joka ikävöi ystäviään Suomessa. Vaikka porukassa on mahtista niin joskus kaipaa niitä hetkiä, jolloin sulkeutua hyvän ystävän kanssa omaan rauhaan ja tietää, että ihan varmasti ymmärretään toisiamme vaikka sitten ilman sanoja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s