Rivien välistä

Kun on joku uusi niin siitähän kertoo kaiken muille. Miten tavattiin, miltä se näytti, mitä se sitten sanoi ja jätti sanomatta. Ihastuksen ensihetket jaetaan yleensä ainakin parhaimpien ystävien kanssa. Vähitellen vedetään verhoja eteen, himmennetään valoja. Kunnes verhot repeävät, kaikki on kirkkaiden lamppujen valaisemaa jonkun ison kriisin sattuessa. Miksi näin? Mitä nyt? Arvatkaapa mitä? Ja etkä usko mitä se sitten sanoi eikä mikään ole enää yksityistä.

Koen olevani vaiheessa, missä tekee mieli vetää verhoja kiinni. Ei enää tunnu sopivalta jakaa jokaista asiaa muille. Aurinko on tavallista, tietullit, mehukkaat mangot, 3-vuotiaat koululaiset ja lennossa vaihtuvat kielet. Vuoristotiet, tiekyltit Gironaan ja Andorraan, ympäri vuoden auki olevat katukahvilat ja kuuden pakkauksissa myytävät maitopurkit. Turistit, jotka tulevat kuin muuttolinnut, joka kevät ja laskeutuvat sille keskeisimmälle torille ottamaan selfien, koska ollaan Barcelonassa, tsir tsirp!

Ei se tietystikään mutkatonta ole, emme me kulje samaan suuntaan katsoen, ilman epäilyksiä tai haikailuja entiseen, mutta onhan se jo tuttu. Viikonloppuna voi vallata uuden kaupunginosan tai ehkä on jotkut juhlat. Olut maksaa 60 senttiä ja mieluummin juon sen sitruunamehulla laimennettuna. Ravintolassa sanotaan Gràcies tai Gracias, riippuen mitä kieltä puhutaan, mutta ei thank you, sillä emme ole turisteja, vaikka joskus niin luullaankin.

Monta kertaa aioin kirjoittaa, aloitin jo mielessäni, vaikka siitä kuinka pelotti, kun ajettiin kapeaa vuoristotietä ihan kuilun reunalla ja näkymät salpasivat hengen. Melkein kirjoitin yhteisistä hetkistä siellä ylhäällä paikallisten kanssa vuoristomajassa, kun hevoset laidunsivat ympärillä niin, että illan pimeässä pelotti, josko törmäisi niihin, luonnon mustassa hämärässä.

Mutta en kirjoittanut.

Tai lauluista omituisista otuksista yhdessä niistä sympaattisista lastenteattereista eikä teatterilippukaan maksanut kuin 6 euroa ja sen jälkeen olimme kaikki yhdessä puistossa. Ja oli niin mukavaa, kun saatoimme olla tutulla porukalla ilman sen suurempia suunnitelmia tai sitä, että olisimme sydänystäviä vuosien takaa.

Miltei kirjoitin, kuinka löyhät kriteerit katalaaneilla onkaan, että pääsee mukaan. Ei minkäänlaisia laatukriteerejä. Kauniiksi kehutaan samalla, kun saa supermarketin kuitin.

Mutta en osannutkaan. EIhän se yksin ole totta, joskus hekin vain katsovat ohi. Mutta nykyään minäkin, en enää jaksa sanoa kaikkeen kyllä, joskus väsyttää, ei huvita osallistua enkä taas jaksa puhua vierasta kieltä, vaikka se on tuttua ja olen jo ehkä löytänyt paikkani enkä ole enää niin valmis tutustumaan ja yrittämään. Kun olen yksin niin en olekaan enää yksinäinen. Päivät pullistelevat tehtäviä, kyllä kolmikymppinen aina kiireen löytää.

Harkitsin jo blogini lopettamista. Onhan niin paljon jo sanottu. Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, tiedättehän, ei siitä kerrota, vaikka nykyään juuri siitä, tavallisista hetkistä. Mutta ei se ole enää seikkailu, emme voi katsoa yhdessä vieraana, kun minä pujahdinkin sisään.  Vaikka  ei mistään koko elämästä ole sovittu, että loppuun asti, vain muutama hetki eteen päin.

Blogini on nyt harventunut. Haittaako se? En ansaitse blogillani enkä odota, että joku bongaisi blogini ja pyytäisi huippumalliksi ja sitten muuttaisin Pariisiin enkä taaskaan osaisi kieltä.

En, mutta jokin taso, rytmi ja ajatus on blogissakin oltava, vaikka sillä ei olisi sen suurempaa tarkoitusta kuin jakaa ajatuksia ja tuntoja ja sitä kai koko elämä on ja yksi osa sen merkitystä, että jakaa ajatuksia ja tuntoja. Siksi en ehkä vielä tartu näihin ensimmäisiin merkkeihin, että lähdettäisiin omiin suuntiin, blogini ja minä. Yritetään vielä. Enhän vielä ole edes sopeutunut. Ja olisinko oikeasti onnellinen jonkun sisustusblogin kanssa kiiltävine kuvineen sitten.

Onhan niitä tapahtumia, joista kirjoittaa. Millaista on käydä katsastuksessa, kun ei muista mikä on jarru espanjaksi ja hyvä, kun edes jalat muistavat, millaista on käydä liian vaikeaa katalaaninkurssia paikallisten kanssa, jotka ovat katalaania kuulleet ikänsä, äidinkielenään espanja. Kuin suomalaiset ruotsin kurssilla ja yksi, jolta kysytään miksi asut Suomessa ja milloin muutat takaisin.

Monet asiat kertautuvat. En osaa, osaan, puhun, en, en ikinä opi, ehkä sittenkin opin ja lapseni alkaa unohtaa suomenkielen sanoja.

Kaikesta tulee normaalia, puheliaasta sanattomasta suomalaisestakin, sillä tavalla ihmiset sopeutuvat ja selviävät. Suomessa on outoa ja hirvittävän kylmää ja silti niin tuttua ja rakasta.

Olenko onnellinen?

Kun kone laskeutuu matkan jälkeen kentälle, huokaisen ja tunnen olevani kotona. Ehkä joku päivä kirjoitan siitä onnesta. Jos uskallan, se kun on kovin hauras. Vain yksi hammaslääkärikäynti, jolloin olisi kiva ymmärtää ihan täsmälleen mitä puhutaan eikä sinne päin vielä aivan liian nopeasti oudolla aksentilla  niin jo on taas kova ikävä Suomeen.

Onni on niin hauras, uskaltaako sellaisesta kirjoittaa, ainakaan jos on suomalainen, kun yksi suurimpia runoilijoitakin on kehottanut, että sellaisista ei puhuttaisi. Ehkä sittenkin puhun, ihan kiusallanikin, kun on kielletty. Mutta blogi, sinunko kanssa, en tiedä, mutta katsellaan vielä mihin elämä vie.

PS. Lapseni aloitti koulun ja uusi opettaja on ihana. Hän voitti sydämeni, kun vanhempainillassa puhui liian nopeasti ja nyki lyhyitä farkkusortsejaan alaspäin, taskut olivat pidemmät kuin lahkeet, juuri noin minullekin kävisi. Ja tyttöni on rauhallinen koulupäivien jälkeen, leikkii opettajaa ja sanoo kultaseni. Ja viimeistään silloin, kun villi (tuhma) poika, josta olen kantanut huolta,- turhaan niin usein vain komennetaan- oli erään päivän päätteeksi pienellä kerällä opettajan syleilyssä ja näki, että opettaja todella välitti ja poikakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s