Loma ja ne tärkeimmät nähtävyydet

IMG_20180723_121928193.jpgOlemme vihdoin lomalla.  Joku tietty miettii, että enkö ole koko ajan lomalla, kun en ole kerran töissä, mutta arjessa on kaikenlaisia ulkopuolelta tulevia aikatauluja ja jostakin ihmeestä syntyvä kiire, joten nyt kiire määräytyy vain kolmen läsnäolijan tarpeiden mukaan.

Täytyy myöntää, että kun on kahden lapsen kanssa kotona  ja kuumaa on jotakin 30-36 asteen välissä niin päivät ovat aika pysähtyneitä.  Olemme vaipuneet kotikuplaan, jossa vaelletaan vesimassojen, puistojen ja ruokapöydän välissä. Välillä katsotaan lastenohjelmia tai päiväunia.

Kun joku tuttu tulee vastaan ja puhuu jotakin niin vaihdan kieltä ameebanopeudella ja matelijanaivoni muistavat jo seuraavassa kadunkulmassa, että kun tarkoitus on sanoa jokin verbi monikon toisessa niin kuulostaa aika tyhmältä, kun sanookin sen monikon kolmannessa. Ainakin jotkut asiat saavat selityksensä, kuten tuttujen vaivaantuneet ilmeet.

On meillä ollut aktiivisiakin päiviä, jolloin olemme tutustuneet paikallisiin nähtävyyksiin. Olisi jotenkin häpeällistä kertoa lapsille vuosien kuluttua, että kun asuimme Barcelonassa, emme koskaan käyneet Labyrinttipuistossa, museoissa tai seisomassa Gaudin upeiden luomuksien edessä vaan liikuimme vain noin vajaan kilometrin säteellä, hikoilimme ja teimme hiekkakakkuja. Sagrada Familian kävimme onneksi katsastamassa jo vuosi sitten. Siitä reissusta jäi mieleen upeat lasimaalaukset ja retken keskeyttänyt kuopuksen vaippayllätys.

Kun kävimme Labyrinttipuistossa muruseni satuili karhusta, joka asuu puistossa ja pesästä löytyvistä ihmisen luista, joiden vuoksi olisi parasta vain lähteä kotiin. Ja kuulin myös, että puisto on jo niin nähty ja olisi aika häipyä tylsästä puistosta, kunhan vaan ensin on ostettu jätskit. Ehkäpä siis kiertely ei olekaan pelkästään lapsia varten vaan ihan itseäni. Kyllä viikko menee puolivaloilla helteessä, mutta sen jälkeen on jo vaarana, että kaikki muu sulaa kuumudessa paitsi vatsamakkara.

Olen kuitenkin koettanut ottaa rennosti, sillä vähitellen minut on vallannut haikeus. Esikoiseni, joka nauraa nyt suu täynnä koloja ja keskekasvuisia hampaita ja hyssyttelee nukkevauvaa, kasvaa väistämättä isoksi. Vielä hän matkii minua hämmästyttävällä tarkkuudella, ratkeaa kikatukseen, jossa hauskinta on kakka ja kertoo absurdeja tarinoitaan seikkailuistaan, joita ei koskaan ollutkaan. Vaikka hetkittäin se rasittaa niin sydämeeni kätken, mikä ihana pieni kesytön luonnonilmiö.

”Pysy aina pikkuveljenä” lauloi Noitalinna Huraa ja sittemin PMMP. Minä tahtoisin laulaa: Pysy aina kuusivuotiaana. Kuusivuotias mahtuu vielä syliin ja kainaloon, kuusivuotiaan mielestä äiti on maailman kaunein ja paras, varsinkin, kun saa jätksin.  Kuusivuotiaan mielestä äiti on kamala ja ilkeä ja hän muutttaa yksin maailmalle eikä kukaan välitä. Kuusivuotias asuu majassa, ei pidä salaisuutta ja rakentaa leikin, joka on niin ihmeellinen ja avoin, että siihen tahtoisi itsekin. Vuosien päästä tiedän katuvani, että lapseni oppi kuulemaan, että koska äiti ei osaa leikkiä, siksi äitikin joskus laittaa hetkeksi arjen syrjään ja uppoaa maailmaan, jonka on jo kadottanut. Onko kauniimpaa kuin iloiset lapsen silmät. Ehkä niillä nähtävyyksillä ei ole niin väliä. Harva meistä elämänsä lopussa katselee kuvia raunioista tai arkkitehtonisista ihmeistä. Ne tärkeimmät nähtävyydet, joihin tulee palattua taitavat sittenkin olla niitä rakkaita kuvia, joissa joku nauraa liian lähellä kameraa.

IMG_20180707_192245441
Meidän perheessä on aika selvää, kuka on ratissa.

 

PS. Lapsissa on se ihana, että niitä syntyy ajoittain lisää eikä tarvitse olla omia, että pääsee mukaan tunnelmaan. Minusta on tullut täti ja pian saan tuoksutella vastasyntynyttä!

PPS. Otan huonosti vastaan neuvoja, vaikka toki jakelen niitä mielelläni. Yksi rasittavimmista neuvoista on minusta: ”Nauti nyt, kun lapset ovat pieniä, kohta ovat isoja ja sitten kaipaat noita hetkiä!” Se tuntuu samalta, kun joku sanoisi: ”Nauti nyt tuo kolme levyä suklaata ja hanapakkaus punaviiniä! Huomisesta alkaen olet mehupaastolla!” Monet elämännautinnot ovat parhaita kohtuudella. Mutta lapsissa kohtuus on kaukana. Sillä eivät lapset ole minua varten. He ovat kokonaisia ihmisiä, alusta asti lainaa. Kasvavat, venyttävät ja vanuttavat vanhempiaan kunnes yhtäkkiä ovat jo isoja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s