Onko vielä toivoa?

”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää”. Näin luki Helvetin portilla Danten jumalaisessa näytelmässä. Näin voisi lukea Internetin yläpuolella nyt. Monenlaista kriisiä, julmuutta ja pahuutta tulvii uutisista. Jos erehtyy vielä lukemaan kommenttipalstaa niin menee loppu usko ihmisyyteen. Mutta huomasitko positiivisen? Miten innovaatio suitsii ilmastonmuutosta? Kuinka paljon paremmin voivat nykynuoret? Kuinka oikeus toteutui vuosienkin päästä?

Medialukutaidosta puhuttaessa puhutaan usein taidosta erottaa tosiasiat valheista, joka onkin äärettömän tärkeä taito. Mutta tärkeä taito on myös nähdä hyvää ja iloita pienistäkin asioista. Vaikka siitä miehestä, joka pelasti Pariisissa lapsen joka oli putoamassa parvekkeelta. Se ei ole silmien sulkemista vaan niiden avaamista. Hyviä asioitakin tehdään. On ihmisiä, jotka tahtovat auttaa. On toivoa, usko pois, vaikka meidät muuta yritetään saada uskomaan.

Kun laittaa toivonsa Jumalaan ja siihen mitä kirkko opettaa niin kuin minä, tulee myös uskottua taivaaseen. Sellaiseen taivaaseen, joka on totta ja tämän todellisuuden takana.  On merkitystä sillä, minne on matkalla vai onko matkalla minnekään.

IMG_20180427_174132356.jpgMonesti korostetaan tätä hetkeä. Me ihmiset kannamme mukanamme myös menneisyyttä, mutta hengitämme tulevaisuutta. Vaikka nyt olisi kaikki hyvin, mutta huominen on pimeä, on vaikea jaksaa eteenpäin. Millaisena näet tulevaisuuden?

Mitä jos katsoisi sitä, mikä on kaiken takana?

Olen pappina saanut olla monta kertaa kuoleman salaisuuden äärellä. Kuolema ei ole aina kaunis, toivottu eikä oikeaan aikaan.

Mutta sen kuoleman takana. Se on  ääretöntä. Siellä se toinen on jo ihan turvassa. Joskus omaiset saavat nähdä, kun joku tulee hakemaan. Ei ollakaan yksin, sillä viimeisellä matkalla. ”Sinäkö se olet?” kysyy kuoleva. Omaiset kääntyvät hämmästyneenä katsomaan, kuka ilahdutti sairasta. Sitten hän kuolee.

IMG_20180504_211122930.jpgKaipaan ikuisuutta. Sen äärellä oloa yhdessä ihmisten kanssa. Kaukana on väittelyt ja kiistat, mutta joskus on lähellä opit. Niitäkin tarvitaan. Ne ovat askelmerkkejä. ”Missä hän on nyt?” ”Joko hän on perillä?” ”Pääsikö taivaaseen?”

”En minä kyllä usko.”

”Ei se mitään. Silti voidaan olla tässä.”

Me papit puhumme monesti kaikenlaista asian vierestä, vaikka ihmisen syvin kysymys on  kelpaanko Jumalalle ja mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

”Älkää huolehtiko, on vain yksi huoli. Miten päästä Jumalan valtakuntaan?” näin voisi tiivistää Jeesuksen yhden tärkeän ohjeen meille.

Jumalan valtakunta on joillekin herrakerho, yksi taivasteluklubi lisää, jossa erotutaan muista. Joillekin se on oikeat ajatukset, oikeat merkit, olemme oikein uskovia. Jollekin se on viimeinen niitti. Kävelysauva viimemetreillä, kun mitään säällistä ratkaisua ei enää ole.

Ei kovin houkuttelevia matkakavereita niille, joilla kaikki on hyvin ja flow-festareillekin liput.

Mutta sinäkin olet ollut siellä. Muistatko. Kun joskus on ollut niin hyvä, että kaikki se paha, joka painoi haihtuikin pois.

Ei se löydy itsestä. Ei se ole sisäpuolellasi kuin hillosilmä pullassa, turhaan sinne napaan katsot.

Katso ihmistä, se on välissä, siinä mitä ei voi mitata eikä laittaa raameihin. Kun katsot sittenkin silmiin vaikka piti olla näkemättä. Kun rohkenitkin mennä sinne, mihin  kutsuttiin. Aavistus tähtitaivaan alla. Joukossa, keskellä hirveää meteliä, jossa kaikki muutkin!

Minulle Jumala puhuu hiljaisuudessa. Retriiteissä, kun viimein olen kaiken kertonut niinkuin pieni lapsi pitkän päivän jälkeen. Lyönytkin.

”Tyhmä! Miksi et ollut siellä? Missä olit, kun sinua tarvittiin?” Lopulta tekee mieli kiittää. Ja sitten viimeiseksi alkaa pyytämään. Ole taas tässä. Miksi olen kulkenut ihan ilman niin pitkän aikaa?

Kun on kaukana Jumalasta niin hän vaatii. Rajoittaa. Lukitsee. Jo vanhanaikaista ja mitä ihme sääntöjä. Ahdistaa. Päästä jo pois!

Kun on oikein lähellä,  niin huomaa kuinka janoinen on ollut. Herranen aika, minähän kuivun! Miten me nyt tällä tavalla erkaannuttiin, vaikka lähelläsi on niin untuvaista, voi näenkö ikuisuuden! Tuollako se on? Oi, kun se on kaunis! Kuinka minä aina unohdan? Siihen hän ei vastaa. Ja  taas kannetaan.

Ennen uskoin, että on ihmisiä, jotka eivät vain osaa uskoa. Että he eivät vastusta eivätkä usko, se on samantekevää. Kunnes näin heidän kääntyvän.

Matkalla pyhiinvaelluspaikalleni tunnen Jumalan. Kun otan käteeni kivet, jotka vien Jeesukselle ja pyydän tilalle jotakin ihan muuta. Usein saan. Minäkin. Jolla on jo ihan kaikki ja silti ei oikein mitään.

IMG_20180523_151152224

Ei se, että me rakastamme tee meistä ihmettä, vaan ihme on siinä, että meitä rakastetaan.

PS. Meinasin laittaa tuohon introon sisältövaroitukseksi Jeesus. Mutta eihän kukaan olisi sitten lukenut. Ei olisi uskaltanut. Uskovaiset harvoin ymmärtävät kuinka paljon Jeesus pelottaa. Ja ahdistaa. Pitääkö sen tunkea taas ihan liki. Heti ryntää halaamaan, vaikka just tavattiin. Hei pliis! Vaikka oltais kavereita niin on mulla muutakin elämää!

”Jeesus haluaa muuttaa elämäsi” he sanovat. ”Herranen aika, ei kiitos!” Ja sitten hymyilet sillä tavalla luotaantyöntävästi, että ymmärtää, että metoo.

Kirkossa  pappi ottaa Jeesuksen esille niinkuin matkamuiston.

”Katsokaa nyt, tässä se on, se vastaus tie ja elämä”. Onko niin ihmeellinen, mietit. Noita saa joka kadunkulmassa. Ja mitä ihmettä sen kanssa tekee ja mihin sen sitten laittaa? Pappi laittaa pois. Halusi vain näyttää, että hänelläkin on. Ota nyt siitä sitten elämän ohjenuoraksi. Sellainen ruttana. Monilla, joilla on niin ihan yhtä pöllöjä ovat kuin ennenkin.

Siksi ei varoitusta. Olisit kuitenkin pelännyt. Huokaissut ja heittänyt romukoriin. Nyt pirullinen loppu. Rukoilen kaikkien puolesta, jotka tämän lukevat. Niin en tiedäkään! Mutta Jeesus tietää, tietää kaiken. Älä pelkää. Ei se tule väkisin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s