Mihin päivät menevät?

Joskus tulee kysyttyä ja mietittyä, että mihin ne (arki)päivät oikein menevät. Ja mietittyä, että mihin niiden pitäisi. Tunnettu hokemahan on, että jokaisella on vuorokaudessa se sama 24 tuntia. Mihin se oikein tulee käytettyä?

Kristittynä aika on rajallista, sillä on alku ja loppu ja sitten kaiken takana on iäisyys. Tämä aika mikä täällä meillä on, on lahjaa ja Jumalan aikaa. Mihin minä sitä oikein käytän? Käytänkö hyvin? Aikaisemmin kirjoitin, että jätän vähemmälle näin paastonaikana netin selailun ja se onkin tehnyt oikein hyvää. Luen uutisia ja fb:tä vain noin kerran päivässä. Aluksi olikin ongelma: Mitä teen nyt, kun on aikaa olla hetki sohvalla, mutta ei niin rauhallinen hetki, että jaksaisin syventyä kirjaan?

On tullut opiskeltua huimasti. Minun aikani menee paljolti kielten opiskeluun. Kun aiemmin kirjoitin vinkeistä miten oppia uusia kieliä, joku vinkkasi minulle kommentissa, että appi ”fluencia” on hyvä. Se onkin ollut minulla ahkerasti käytössä, vaikka sen hieman hidas ja toistava tyyli välillä rasittaakin. Kuitenkin huomaan, että tilanteessa, kun on puhuttava espanjaa, tulevat fluencian antamat opit kuin selkärangasta. (En tee sitten mainosyhteistyötä fluencian tai kenenkään muunkaan kanssa). Välillä menee päiviä, että en lue espanjaa, välillä ahmin niin opetusohjelmia, oppikirjoja ja lehtiä. Kerran viikossa  vaihdan kieltä chileläisen kanssa, lastenhoitajamme puhuu vain espanjaa, joten tulee sitä jo puhuttuakin. Puhelimessakin jo selviän molemmilla kielillä.

Kaksi kertaa viikossa käyn katalaanin tunneilla. On se vaan aikamoisen vaikea kieli! Vieläkään eivät yhtään monimutkaisemmat tekstit tai radioselostukset iske suoraan tajuntaan vaan ymmärrän sanan ja lauseen sieltä täältä. Olen jo hyvä kirjoittamaan ja ymmärtämään viestejä, (joita tulee paljon koulusta, vanhempien ryhmistä yms.!) mutta jos yllättäen täytyy puhua jotakin monimutkaisempaa niin menestys on vaihtelevaa. Puheessa kun ei juuri saisi olla viivettä, muuten näkee jo toisen kasvoilta ilmeen: ”Ei se osaa/ymmärrä”. On aikamoinen työ näin aikuisena opetella täydellisestä ummikosta sujuvaksi kielenkäyttäjäksi, vielä kahdesta kielestä kerralla!

Meidän lähellä on kiva liikuntakeskus, jossa toinen murunen käy rullaluistelussa (täällä ihan hitti) ja minä aerobicissa ynnä muissa. Ne ovat mukavia hetkiä olla porukassa, hikoilla ja jutella muutama sana. Vaikka täällä Kataloniassa ihmiset ovat pidättyväisempiä kuin monessa muussa osassa espanjaa niin ei pukukopeissa ole koskaan hiirenhiljaista, vaikka olisi kaksin.

Sitten on se tärkeä osa arkea tietty eli vain oleminen, jota tulee harrastettua lasten kanssa. Makoilu lattialla, kun kaksi kiipeää vatsan päälle, lentokoneen leikkiminen, kutitus ja halaukset. Kolhut, kivut ja kiukut. Niiden parissa menevät illat ja aamut. Aamun ensimmäiset tunnit ja illan viimeiset ovat ruuhka-aikaa. Pukemiset, eväät, vaipat, hampaat, syömiset ja viemiset, sadut, laulut ja nukutukset. Ja ai niin se koirakin vielä!

tiskit

Tylsimpiä asioita ovat sitten ne tiskit ja pyykit, tavaroiden kuljetus paikasta toiseen, arjen pienet huoltotyöt, jotka eivät koskaan lopu. Ajoittain kiroan kotirouvan arkea, Suomessa asuessa olisin jo varmaan töissä. Silti työtä on paljon, koska kaiken normaaliarjen lisäksi on neuvola, joku taas kipeänä, teiltä puuttuu tästä paperi, lämmitys hajosi, koiralla on kirppuja, lapsella on täitä, rakkaita ihmisiä Suomesta, rakas puolisko Suomessa/muualla, joku toinen on taas kipeänä, baletissa täytyy olla juuri tietynlainen puku, pesukone hajosi, yöllä oli pissahätäpainajainenpelottijapeittopudonnut

jasiksituijotanzombinakaukaisuuteen japakkonukkuapäiväunetkuinjokumummo, ja sitten olenkin jo kipeänä ja koulu on kiinni, koska täällä on taas  jotkut juhlat.

Ajoittain olen vapaaehtoisena ryhmänvetäjänä murusen luokalla, se onkin aikamoista menoa, lapset ovat vilkkaita ja palaute on suoraa! ”Ei sitä lausuta pansa vaan pensa” korjaa viisivuotias lausumistani, kun tahdon sanoa hän ajattelee. Ah, kiitos! Taidan itse oppia enemmän näissä tuokioissa kuin lapset!

Kaksi kertaa viikossa haen murusen kotiin syömään (klo 12.30-15 on ruokatauko) ja välillä otamme mukaan myös hänen toverinsa. Silloin päivät menevät arkitouhujen parissa.

Sitten tietysti kirjoitan. Ja luen. Näille toivoisin aikaa enemmänkin. Ja joskus näen myös kavereita, onneksi niitäkin jo on.

Tänään tuunasin myös oman kuontalon yhtenäiseksi koiran kanssa. Tietävät sitten kenen koira.

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Mihin päivät menevät?

  1. Minun piti kirjoittaa tänään siitä, miten aika menee aika pitkälti kotitöihin (ennen kaikkea ruuan ostamiseen kävellen ja sen valmistamiseen), liikuntaan, somessa ja uutissivuilla (välillä liikaa) pyörimiseen, nykyään vähän kirjoittamiseenkin ja vapaaehtoistöihin. Ja että sitä katkovat välillä ihanasti lomat ja vähemmän ihanasti sairastamiset. Lisäksi pitää liian usein hoidella Suomen asunnon asioita turhauttavasti täältä kaukaa ja olisi hyvä yrittää muistaa olla sosiaalinen ja ottaa yhteyttä, kun se ei ole aina minulle niin luontevaa. Ja piti minun kirjoittaa varmaan monesta muustakin arkeen liittyvästä, sillä välillä tosiaan tulee mietittyä, mihin ne päivät (ja kuukaudet ja vuodet) menevät ja menevätkö ne niin kuin oikeasti haluaisi. Pitäisikö minunkin olla somelakossa ja mihin muuhun sen ajan käyttäisin? Tai jonkun muun ajan päivästäni?

    Eli kirjoituksesi jäi (jälleen kerran ja hyvällä tavalla) pyörimään mieleeni, mutta omat ajatukseni menivät tänään sittenkin vähän muuhun, vaikka arkea pohdinkin. Ja kaikkeen pohdintaan ja kirjoittamiseenkin menee oma aikansa, mutta sekään ei ole mistään pois, vaan uudenlainen plusmerkkinen juttu minulle, vaikka joku varmasti pitää sitäkin turhana ja että sen ajan voisi käyttää paremmin. Mutta tämä arkinen päivä on tällaisenaan juuri nyt hyvä ja olen siitä onnellinen. Ja kiitän sinua, että olit osa eilistä arkista päivääni kirjoittamalla omasta arjestasi ja että olit osa vähän tätäkin minun kirjoittaessani arjesta. https://mlvirpimaa.wordpress.com/2018/02/22/arjesta/

    Tykkää

    1. Hei, kiitos! Ja anteeksi hidas vastaus! Hauska kuulla, että kirjoituksesta oli iloa. Tärkeintä ei liene, että arki näyttää hyvältä vaan miltä se itsestä tuntuu ja tuo noin pääpiirteittäin elämään ja ympärille hyviä asioita.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s