Arki on arkea Barcelona vs. Helsinki osa 4.: Maaseutu vastaan kaupunki?

Näin vuoden jälkeen, olen alkanut epäröidä. Kun kävelen portaat, portaat ja portaat päästäkseni kadulle, jossa vain harvakseltaan kävelee joku toinen.  Kun ”juna meni justiinsa” ja vasta viidentoista minuutin kuluttua tulee toinen. Kun piipahtaminen leipomossa tai kaupassa vaatii joko yhteensä puolen tunnin kävelyn tai auton.

Olisiko sittenkin pitänyt muuttaa kaupunkiin? Elämän sykkeeseen, jossa joku aina puhuu englantia ja jossakin on aina bileet. Kaupunkiin, jossa pyörä on lukittava ja laukkuakin on hyvä pitää silmällä. Olenhan asunut koko aikuisikäni kaupungissa enkä ole koskaan haikaillut kaupungista pois. Miksi siis nyt asumme maalaiskylässä ison cityn ulkopuolella?

kaupunki2
Kuva Barcelonan tulijuoksusta. Kulkuetta odotetaan saapuvaksi. Monilla on huput ja kasvosuojukset sillä kohta kipinöi ja leiskuu.

Asuin Helsingissä. Helsingissä on noin 640000 asukasta. Barcelonassa 1,6 miljoonaa. Eli miljoona enemmän. Kun Helsingissä asuu noin vajaa 3000 asukasta neliökilometriä kohti niin Barcelonassa asuu n. 16000 ihmistä. Helsingin maa pinta-ala on 214 km. Barcelonan pinta-ala on n. 100 km. Siis otetaan Helsinki. Leikataan siitä reilu puolikas pois ja lisätään miljoona asukasta. Miltä kuulostaa? Ja emmehän unohda turisteja.

Käymme usein Barcelonan kaupungissa, meiltä pääsee autolla sinne n.20 minuutissa. Silti mielummin jättäisin auton kotiin, sillä parkkipaikat ovat ahtaat ja harvoin vapaita. Tietysti parkkihalleja löytyy paljon, mutta kauppakeskuksia lukuunottamatta niihinkin sulloutumisessa tarvitaan sellaista hahmotuskykyä, jota itselle ei ole siunattu.

Joskus pääsemme kahdestaankin fiilistelemään kulttuuria. Kaupungissa on aina jotakin menossa. Tavallisena lauantai-iltana ihmisiä tungeksii kaduilla samalla tavalla kuin Helsingissä vappuna. Jotkut rakentavat katalonialaista ihmispyramidia ja joku töräyttää torveen. Bändi aloittelee aukiolla. Julisteessa julistetaan feminististä, vasemmistoradikaalia itsenäistä Kataloniaa. Monilla on keltainen nauha rinnassa muistuttamassa politikoista, jotka ovat vankilassa/poliittisista vangeista (riippuu keneltä kysytään). Nukuta siinä sitten lasta.

Täällä maalaiskylässä on tilaa, puhdasta ilmaa ja reilun kilometrin matka rinnettä alas niin hiekkaranta, jossa viettää kesäisiä päiviä hieman väljemmin kuin keskustan turistien suosimilla rannoilla. Täällä on kesän paahteessa usein kevyet tuulet. Vuoren rinteellä viiniviljelmät ja päällä hevostila, metsiä ja niittyä.

Täällä useat tuntevat toisensa. En hetkeäkään epäile etteivät lapseni tuotaisi nopeasti oikealle ovelle, jos he eksyisivät. Poliisi, joka ei tunnistanut lenkillä kuvaamaan pysähtynyttä puoliskoani pyysi nähdä papereita. Suomalaiselle  uhkaava tilanne, kun ajattelee vaikka erään naisen putkareissua samanlaisessa tilanteessa Helsingissä.  Täällä poliisi totesi vain, että ei tunnistanut puoliskoani, ja siksi kyseli papereita, joita hänellä ei ollut mukana. Ei seurannut mitään, paitsi ystävällinen juttutuokio. Ei tämäkään puhtaan auvoisa lintukoto ole. Murtovarkauksia tapahtuu ja siksi kulkijoita valvotaan. Mutta kun teini varasti tyttäreni pyörän niin poliisi oli soiton jälkeen paikalla kahdessa minuutissa. Kun avaan leipomon, rautakaupan tai terveyskeskuksen oven niin vastassa on tutut kasvot. Tuttuus luo turvaa ja yhteyttä.

Samanlaista tuttuuden kulttuuria  on varmasti Barcelonan kaupungin alueella, missä ihmisillä on vahva kaupunginosaidentitettti, paljon tapahtumia ja juhlia. Paljon on kivijalkakauppoja, huonekalutkin on mahdollista ostaa keskustassa vaikka oman kerrostalon alakerrasta tai korttelin päästä. Kaupat ja kahvilat eivät ole ketjuuntuneet juurikaan ja se tuo omaleimaisuutta.

kaupunkitaco

Suomessakin on toki myös kaupunkikulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Ruoholahdessa asuessani olin kiinteä osa yhteisöä. Kaikkien kauppojen ja ravintoloiden ketjuuntuminen on asia ehkä mikä Suomessa surettaa.

Ajoittain kaipaan sitä, että voin kävellä minne haluan. Helsingin keskustahan on todella pieni. Suuri osa kaupungista on lähiömäistä asumista, jollaista täällä ei oikein ole. Mutta pienessä keskustassa on paljon etuja. Kaikki on lähellä.  Sillä Barcelonan kaikki 100 neliökilometriä on todella kaupunkia kerrostaloineen, kauppoineen, kahviloineen ja ihmisvirtoineen. Eikä Barcelona ole kovin selvärajainen kaupunki. Turisti voi hyvinkin kuvitella olevansa vielä Barcelonassa, vaikka kaupunki on jo vaihtunut, joten metropoli alue on valtava. Täällä jokainen paikka on oma pikkupaikkansa. Paikallisella tyylillä Helsinkiin kuuluisi vain kantakaupunki ja jokainen lähiö oma pikkuyksikkönsä ajuntament. Kylä tai kaupunki. Sitten on erikseen provinssi. Me asumme Barcelonan provinssissa.

 

Myös maalaiskylä välimeren rannalla on aika erilainen kuin vaikka pikkupaikka Helsingin kyljessä. Keskusta on tiivis kauppoineen ja kahviloineen ja siitä leviävät ympärille asutusta, joka sekin on tiivistä. Ja heti vieressä on toinen vähän isompi kaupunki. Ja jos tahtoo asua rauhassa, on muutettava jo aika korkealle.

Mitä kaipaan Helsingistä ihmisten lisäksi? Kaipaan tuttuutta ja helpoutta. Pienuutta. Sitä, että kaikkialle on mahdollista mennä kävellen. Kaipaan kirkkoja. Kaipaan salaattibuffetteja ja ravintoloiden leikkipaikkoja. Kaipaan Annantaloa ja sitä, että laten saattoi hakea ihan läheltä. Kaipaan puistojen vihreänä rehottavia nurmikkoja ja tasaisuutta.

Miten maalla asuminen on muuttanut arkea? Ennen kävin kaupassa joskus kaksikin kertaa päivässä. Nyt, 1-2 kertaa viikossa. Auto on välttämätön, vaikka jalan ja julkisillakin pääsee. Itse en vain koe mukavaksi köyttää lapsia autoon edestakaisin vaan mielummin kävelen ja kannan tai työntelen kärryjä. Kaupunkireissut tulee suunniteltua etukäteen arkena. Minä päivänä menen kaupunkiin ja mihin osaan ja millä kulkuvälineellä? Pyörällä, julkisilla vai autolla? Jopa alapuolella olevaan kaupunkiin, joka on siis kävelymatkan päässä lähteminen on tietty kynnys. Jos olisi vaan kotona.

taikurijuhla2

Ehkä näin talvella olisi kiva asua kaupungissa, kun kahviloissa istuskelu ja kulttuuri vetää puoleensa. Kyllähän me tietysti täältäkin käsin lähdemme teatteriin, museoihin, ravintoloihin ja kaupunkijuhliin, mutta se vie enemmän aikaa. Ystäviä tulee pääosin etsittyä ihan läheltä, koska lähtö kaupunkiin on aina oma operaationsa.

sirkus
Sirkus tuli naapurikylään.

Taas kesällä, kun aurinko lämmittää terassit ja vedet, on ihana asua vuorenrinteellä. Kaikkina muina hetkinä paitsi silloin, kun bussi on juuri mennyt ja on kiivettävä rannalta takaisin kotiin. Sitten onkin jo uudestaan hiki.

 

Sarjassa Arki on arkea Barcelona vs. Helsinki aiemmin ilmestyneet osat:

  1. Tortilla on uusi musta eiku pinaattilettu
  2. Kastanjanmetsästäjä pimenevässä illassa
  3. Koti
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s