Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: Ikea ja suomalaiset

En sanoisi, että olen vältellyt, mutta enpä ole hakeutunutkaan nimittäin Ikeaan tai suomalaisten seuraan. Kun kuulen suomenkieltä kadulla, jota silloin tällöin tapahtuu, kun liikkuu kaupungilla, pidän yleensä suuni kiinni. Ei siksi, että en pitäisi suomalaisista vaan siksi, että Suomi on niin syvällä minussa, että toisten tuntemattomien suomalaisten puhutteleminen tuntuu vain tungettelevalta. Eihän Suomessakaan jutella tuntemattomille.

Mitä sanoisin: ”Terve, minäkin puhun suomea! Oletteko täällä lomalla?” Mutta eihän se ole mikään erikoisuus suomalaiselle, kaikkihan sitä puhuvat. Pitäisi tuntea paremmin, etttä voisi jutella. Ilmatkin on niin hyvät täällä Barcelonassa, että ei niistä ole keskusteluksi.

En ole myöskään aktiivisesti hakeutunut paikallisten suomalaisten seuraan. Koska halusin integroitua ja tuosta samasta syystä mistä kirjoitin aiemmin: Ei meillä ole mitenkään välttämättä mitään yhteistä. Ja minä olen hidas. Sytyn uusille ystäville hitaasti. Silti olen ollut kovin iloinen niissä juhlissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa, kun olen saanut solkata suomea tuttujen kanssa. Olen kuitenkin sosiaalinen ihminen.

Mutta nyt. Yksitoista kuukautta myöhemmin, kun paikallisia kontakteja alkaa olla, olen alkanut kaivata myös suomenkielistä seuraa. Olen siis tavannut muutamia suomalaisia ja se on ollut mukavaa. Ja kuin onnenkantamoisena pääsin vierailemaan Suomi-koulun taaperoiden muskariin pikkuisen herran kanssa ja isompi murunen ryntäsi muina naisina Suomi-koulun eskariin. Kyllähän se tuntui hyvältä. Tajusin kuinka suuri ero arjessamme on, kuinka raskas on välillä monikielisyyden paino. Muruseni oli reippaana ja iloisena toisten lasten seurassa eikä äitiä ollut yhtään ikävä, koska kaikki oli tutulla kielellä. Itsekin huomasin, kuinka ihana on jutustella ilman, että täytyy miettiä, mistä osaisi puhua ja miten se sanotaan.

Suomalainen seura auttoi ymmärtämään itseä. Suomessa en olisi niin sidottu, viisivuotiaani kulkisi keveämmin ystävien luona vierailulla ja auttavia käsiä olisi ympärillä monin verroin. Ulkomailla asuminen tekee pikkulapsiarjesta raskaampaa, ainakin näin tuoreelle muuttajalle.

Toki meiltä on pois iso osa Suomessa stressaavasta pyörityksestä. ”Missä pipo, missä hanskat?”

”Ja taas on kuralammikko eteisessä ja pimeää vaikka klo on vasta kolme iltapäivällä”.

Sagrada familia

Joulunaika tekee herkäksi. Moni ulkosuomalainen ja muu ulkomaalainen palaa kotiseudulleen, me jäämme tänne, sillä meidän Suomessa oleva osa perhettä voi tulla luoksemme Barcelonaan. Silti hieman kaduttaa. Rakastan joulua ja vaikka olen monet joulut viettänyt myös ulkomailla niin olen tankannut suomalaista joulua silloin koko adventin ajan. Joululauluja, lunta, joulunodotusta kirkossa. Ystäviä, isovanhempia. Oli täälläkin kirkkohetki suomeksi ja se tuntui hyvältä. Ja joulukuusenkin löysin. Mutta ikävä on silti.

joulu

Ikeasta saisi glögiä ja valmista piparitaikinaa. Kerran kävin Ikeassa etsimässä mattoa. Löysinkin, mutta kyllä ahdisti. Ankeat hyllyrivistöt isossa tehdashallissa, likaisiksi tallatut matot ja poljetut hinnat. Epäusko: ”Miten tämä voi olla näin halpa?” Yhdessä matossa mainostettiin, että se oli tehty käsin ja työntekijä oli saanut reilun palkan. Kaikista muista matoistako maksettiin sitten riistopalkkaa? Tiedän, että hinta ei takaa muissakaan kaupoissa takaa työntekijän reilua palkkaa. Silti Ikeassa tavaroiden kertakäyttöisyys iskee silmille. En kaipaa Ikea-Suomea (tiedän, Ikea on ruotsalainen), en kaipaa S-markettia tai kotipizzaa. Minun Suomeni ei ole kuluttaminen tai tuote. Kaipaan ihmisiä, kieltä, tunnelmia, hetkittäin ilmastoakin.

Ehkä teen glögini itse, soitan puhelun ystävälle, käyn vuorella ihmettelemässä lunta. Laitan joululaulut soimaan. Ja herkistyn syystä, jonka vain suomalainen ymmärtää.

. Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: Ikea ja suomalaiset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s