Sydämen asioita

Autolla ajaessa ja lenkkeillessä kuuntelen mielelläni musiikkia. Musiikissa kuuluu suomalaisuuteni. Pidän suomenkielellä lauletusta musiikista, popista ja rokista. Pidän melankoliasta, rosoisesta synkkyydestä ja hupun sisälle hautautumisesta sateella.
Mutta on toki iloa ja huumoriakin. Muuttaessamme latasin vitsinä Tapani Kansan laulun: ”Äidin pikkupoika lähtee ulkomaille.” Nyt se on hitti autossa. Siis 5-vuotiaan mielestä. ”Hassu kappale, eihän pikkuveli voisi lähteä ilman äitiä ulkomaille! Eihän lapset saa matkustaa yksin”
”Äiti laita taas se kappale.”
Jos joku olisi kertonut, että vuoden kuluttua ajan ympäri Barcelonaa kuunnellen Tapani Kansaa niin olisin vetänyt kahvit nenään. Tähän on kuitenkin tultu. Silti usein jo muruseni toivoo, laita se ”syksyn lehdet” -kappale. Minä hymyilen. Suomalainen. Tykkää melankoliasta.
Tänään pistin tanssiksi. Pitkästä aikaa. Ensimmäistä kertaa tässä kodissa. Laitoin vauvan lattialle, vanhan cd:n lokeroon ja vain tanssin. Vanhat laulut herättelevät muistoja, ne ovat melkein kuin tuoksuja, jotka iskevät tajuntaan liittyvät ihmisiin, tunteisiin ja elämänvaiheisiin. Vanhat kappaleet, joiden merkitykset olivat silloin jotain, saavat tänään uuden merkityksen. Esimerkkinä entinen ”nyt tanssilattialle ja äkkiä”-biisi Britney Spears: Crazy.
”You drive me crazy, I just can’t sleep.– Baby, thinking of you keeps me up all night.”
Kun on edellisen yön valvonut korvatulehduksen saaneen vauvan kanssa, nuoruusvuosien hittibiisi saa tuoreen merkityksen.
Silti tanssiminen ja vanhaan hittiin sukeltaminen tuntuu rentouttavalta. Vaikka aina aika ajoin on nostettava vauva huoneen toiseen päähän. Tai pois takasta, johon hän tahtoo kiivetä. Pienten lasten kanssa on vaarana, että tarvitsevuuden alle hukkuu se, mistä itse nauttii. Monesti ne ovat pieniä asioita, kuten minulle tanssiminen.
Ruuhkavuosien keskellä luopuu osasta vapautta. Ulkomailla tuo vapaudesta luopuminen on tuntunut yllättävän suurelta. Kielitaidottomuus, ystävien puute, väsymys ja hämmennys ja eksyminen ja ne puuttuvat tukiverkot.
Afroman laulaa luopumisesta biisissään ”Because I got high”. Meillä se on muuttunut muotoon, ”But when I got kids.” Tyyliin: I was gonna give you a kiss, but when I got kids, I was gonna change the world, but then I got kids.” You name it.

Lapset riisuvat vanhempansa monesta turhasta kuvitelmasta. Sitä voi uskoa olevansa rento ja joustava ja ihminen, joka koskaan ei lahjo herkuilla. Ihminen, joka selviäisi McGyverin tavoin vain linkkuveitsen avulla hullun tiedemiehen koelaboratoriosta. Ihminen, joka pysyisi ihmisenä vaikka keskitysleirillä. Keskimääräistä parempi autoilija. Ihminen, joka äänestää oikeaa puoluetta ja keskimääräistä parempaa mieltä, sellainen ihminen, joka nyt ihan varmasti selviää asioista, joista jokaisen tulisi selvitä niinkuin herranjestas lastenkasvatus. Ja kai nyt jokainen toki jaksaa omien lastensa kanssa läpi pitkienkin öiden ja kiukkuisten aamujen.
Ja sitten sitä huomaakin olevansa aika pieni ja avuton niin suurten ja ihmeellisten luonnonvoimien ääressä kuin lapset.
20170426_184034

Me nykyajan hyvinvointivaltioiden kasvatit tahtoisimme olla niin hyviä vanhempia. Ja kun ei ne lapset olekaan sellaisia kuin sinä tai puolisosi vaan jotain ihan muuta. Ja heillä on ihan erilainen elämä ja erilaiset haasteet kuin itsellä on ollut ja joihin kuvitteli voivansa tulla avuksi.
Se kaikki on hetken painavaa, mutta kun tanssii se kaikki muuttuu taas kevyeksi. Myös ne silmäluomet. Ja sitä miettii, että mikä herranen aika siinä on, että on niin vaikea muistaa miten pienistä asioista tulee onnelliseksi. Ja kuinka yksinkertaista kaikki on. Jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Ja haasteensa. Ja vaikka kuinka kuvitelmissani valmistan itseäni ratkaisemaan uuspopulismin nousun tai Lähi-Idän kriisin niin oikeasti päivän haasteeni voikin olla rauhoittaa itkevää lasta, vaikka tahtoisin nukkua. Ja se on tärkeä asia se. Maailman mittakaavassa pieni, mutta tuon pienen ihmisen mielessä kovin suuri asia. Mutta kuka ratkaisee rasismin ja ilmastonmuutoksen? Huutaa se pieni minussa, joka tahtoisi olla niin suuri.
Kyllä sinä huomaat, jos ne tulevat eteesi, nuo isommat asiat. Kuiskaa se, jokin suuri minussa tai ulkopuolellani. Niitä miettivät monet, kröh sinua viisaammat. Tänään olisi tarjolla kuitenkin ainutlaatuinen tehtävä, jossa vain sinä voit auttaa. Ja siinä he ovat, ne minun pikkuiset haasteet. Lapsukaiseni. Mitkä olivat sinun tehtäväsi, haasteesi tänään? Mitä sinun levylautasellasi soi?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s