Katalonia, ranska ja yksi ylösnoussut

Vietin viimeiset viikot ennen pääsiäistä paaston hengessä irti sosiaalisesta mediasta ja ilman joutavaa netin selailua ja bloginikin oli tauolla. Irrottautuminen selailukoukusta teki hyvää. Päivän hiljaiset hetket tuli levättyä tai hieman yllättäen opiskeltua katalaania. Vaikka kielitaitoni on vielä kaukana oikeasta kielitaidosta, saan välillä itseni ymmärretyksi kylän kaupoissa ja joskus kehujakin.

Paras palkinto kuitenkin oli hämmästyneeltä teiniltä. Olimme kioskilla, kun sanoin jotakin tyttärelleni ja huitaisin kädelläni ilmaa itselleni tyypillisellä, koomisella oravankäpälämäisellä elkeellä (ne, jotka tuntevat minut tietänevät mitä tarkoitan). Joku teini innostui matkimaan elettäni kavereilleen ja sanoi jotakin hassua. (Jonkun pitäisi valistaa nuoria, että elekielessä ei ole samanlaista kielimuurisuojaa). Toiset haukkuivat tätä hulluksi ja nostivat käden suun eteen, mutta hän sanoi, että ”eivät he ymmärrä”. Vastasin: ”Kyllä, kyllä ymmärrän.” Siihen teini silmät pyöreänä: ”Hablas tu catalan?” Jolloin muut remahtivat nauramaan, että nyt hän itse puhuu espanjaa, eikä katalaania. Yllättynyt, nolostunut teini oli minulle rehellinen palaute, jota ei varmasti oltu silattu ystävällisellä kohteliaisuudella.

20170415_162357

Samanlaista suoraa palautetta sain kielitaidostani myös toisen kerran. Tällä kertaa tosin Ranskan puolelta ja kielikin oli ranska. Ranskassa nimittäin kukaan ei taputa sinua selkään siitä, että osaat sanoa ”Bonjour” ja ymmärrät heidän kysymyksensä. Jos vastauksesi takkuilee niin on palaute nopeaa. ”Thank you” sinulle vastataan, kun olet juuri sanonut ”oui”-sanan sijasta ”Si” ja sitten vastannut kohteliaaseen kysymykseen espanjankielisyydestä ”un poco” ja toivottuun kieleen ”francais”.

Et osaa francais”, he sanovat kauniisti ääntäen kuitenkaan oikeasti sitä ääneen sanomatta, ”joten puhutaan vain englantia.”

Se on sääli, mutta en lannistu. Käännyn kaupan kassalta, katson uhmakkaana melkein silmiin ja sanon: Or revoir!

Sillä, kun on kolmenkympin paremmalla puolella ja mokannut paljon nolommissakin asioissa kuin kielitaidossa niin en punastu, vaikka suustani ei tule yhtään yhdenkielistä lausetta vaan epämääräinen sekoitus katalaania-espanjaa-ja-ranskaa, ja niissäkin seitsemän kielioppivirhettä, vaikka tarkoitus oli kysyä vain ”sisältääkö kyseinen ruokalaji lihaa, olkaa hyvä?”

Siksipä minua ei edes hävettänyt vaikka istahdin aukealla olevan suihkulähteen reunalle, vaikka puolisko varoitti, että ei pitäisi, ja syykin selvisi hyvin pian. Ja olisihan minun pitänyt se tietää, sillä suuri, märkä läntti jossakin selän ja polvien välissä kesämekossa näyttää jokseenkin toisenlaiselta vahingolta kuin viattomalta tuolinkaipuulta keskellä ranskalaisen pikkukaupungin penkitöntä toria.

 

Mutta kaunis oli tuokin kaupunki! Perpignan, (älkää minulta kysykö miten se lausutaan) nimeltään. Suosittelen!20170415_154655

Ranskankielisyydestään huolimatta, on sekin osa Kataloniaa, ainakin joidenkin mielestä. Eikä se ole mikään pikkujuttu, tuo katalonialaisuus. Siitä sai aavistuksen, kun kulki kaupungissa ja näki jonkun nuoren miehen kietoutuneen katalonian punakeltaiseen lippuun. Ja kymmenien mellakkapoliisien järjestäytyvän muodostelmaan. Emme kuitenkaan jääneet katsomaan miten kävi.

20170414_184348Perjantaina osallistuimme Via Crucikselle.

20170414_192111

Rumpujen pärinä säesti kulkua läpi kylän kirkkoon asti. Nyt, paastonaika on päättynyt. On ilon aika. Sen näkee lapsista niin selvästi. Kun itsekin osaisi vielä sillä tavalla.

IMG-20170414-WA0002

Pääsiäisen valoa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s