Lapsista ja koirista

 

”Onko koira kotona?” oli jännittävä leikki lapsuudessa. Täällä sen saa kokea oikeasti. Koirat yllättävät  ohikulkijan aitojen takaa, yli tai ali, muurien raoista ja talojen katoilta. Lähes kaikilla on koira ja usein se on kotona.

Koirista siis pidetään, kun niitä kaikilla on. Vai välitetäänkö?

Meidän pienessä kaupungissa on kaksi koirasuojaa hylätyille koirille. Espanjan suomalaisten palstoilla etsitään lentokummeja koirille, jotka lähtevät etsimään parempaa elämää Suomesta.

Koirani on mukanani joka arkiaamu, kun vien lapseni kouluun, mutta kukaan ei koskaan kysy koirani nimeä, ikää tai rotua. Jotkut silittävät sitä, mutta useimmiten se saa olla omissa oloissaan. Sen sijaan lapsiani ihaillaan. ”El bebe, el bebe!” intoilevat lapset ja aikuiset tervehtivät molempaa lastani iloisesti.

Suomessa ihmiset pysähtyivät silitttämään koiraani ja tuntemattomat puhkesivat muistelemaan omia edesmenneitä lemmikkejään. Usein vastasin kysymyksiin koirastani. Ketään ei kiinnostanut lapseni.

Täällä tuntemattomat silittävät lapsiani ja kysyvät vauvani ikää. Parikymppinen miespuolinen myyjä kassalla koettaa hassutella muruseni nauramaan. Joukko pukumiehiä menee ohitsemme ja yksi silittää ohimennen tyttöni päätä.

Suomessa ihmiset katsoivat ymmärtäen vanhempaa, joka kiristelee hampaitaan kiukuttelevan lapsen kanssa. Täällä ihmiset katsovat kiukuttelevaa lasta ymmärtäen. 

Lapset ovat kilttejä. Kun minun murustani itkettää koulussa, tulevat muut lapset lohduttamaan. Välitunnilla toiset ottavat kädestä. Lapset ovat kilttejä, sillä lapsille ollaan kilttejä.

Vierailemme Suomessa. Perheille suunnatussa kahvilassa ei henkilökunta hymyile lapsille. He eivät edes katso lapsia. Suomessa tuntemattomille lapsille juttelevat vain vanhukset, ulkomaalaiset ja laivayhtiön maskotti. Onko lapsuus pakollinen paha keskellä kaupunkikulttuuria?

Paljon on jo toki muuttunut. Lapsia huomioidaan Suomessa omin konsertein, esityksin ja huonein. Mutta.

Silti tulee tunne, että lapset eristetään omaan lokeroon, jotta he eivät häiritsisi aikuisten elämää.

Ovatko lapset Suomessa yksityisasia? Päivähoidon, perhepiirin oma asia, jonka yksityisyyttä ei sovi raottaa edes hymyllä? 

20170222_125216

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s