Asioita, joita kaipaan ja se, jota en

 

Aika ajoin jotakin kaipaa Suomesta.

Tässä minun topnine (en keksinyt kymmentä!) listani eikä todellakaan missään järjestyksessä.

1. Lakritsi ja irtokarkit

20170126_095937

Rakastan pehmeää, mureaa lakritsia ja sen variaatioita. Kyllä, sitä varmaan saa täältä Barcelonasta jostakin, mutta sitä ei saa meidän lähikaupasta eikä lähimarketista. Ja karkkivalikoimat ovat muutenkin surkeat. Vatsamakkarani on jo kokenut kolauksen. En millään pysty vastaamaan sen tarpeisiin. Kun karkin himo iskee, on minun käveltävä mäki ylös ja alas ja taas ylös ja vielä puuh ennen kuin olen pikkukauppaa suuremmassa kaupassa, josta saa edes jonkinlaisen makeannälkään sopivan karkkipussin. Näitä kuvan irtokarkkeja varten on käveltävä melkein kaksi kilometriä. Maahanmuuttajaa koetellaan.

  1. Lastenohjelmat

Uskon ja toivon, että tämä johtuu vielä noviisiudestani espanjalaisuudessani (en ole ehkä löytänyt oikeaa kanavaa/aikaa), mutta lastenohjelmat, jotka tulevat telkkarista ovat meluisaa höttöä. On ikävä pikkukakkosta, jossa juontaja ottaa kitaran ja laulaa jonkun opettavaisen laulun. Sen ääreen on turvallista jättää lapsensa ja tehdä itse jotakin muuta.

3. Ystävät ja läheiset

no tietty!

Tätä ei tarvinne avata sen enempää

4. Esteettömyys

Tästä olen maininnut aiemminkin, mutta olisihan se ihan mukavaa jos keskellä jalkakäytävää ei töröttäisi puu tai katuvalo kolmen metrin välein niin, että kärryjen kanssa on koukattava autotielle. (Autot ajavat ihan reipasta vauhtia täälläkin). Ja olisihan se mukavaa, että se jalkakäytävä olisi metriä leveämpi. Ja helpottaisi, jos voisi luottaa, että hissillä pääsee esim. metro- ja junaasemille ja niistä pois.Suomi on vaan suomalaiselle ja kärryillä kulkeville niin helppo paikka. Tiet ovat leveitä, pitkiä ja suoria.

5. Tiedät minne olet menossa, mistä se löytyy ja miten sinne pääset
20160707_112045

 

Tähän tarvitaan vain aikaa, tiedän sen, kyllä täältä kaikki tarvittava löytyy ja enemmänkin. Mutta: Toistaiseksi olen aika pihalla.

Olen kuitenkin iloinen, että emme noudattaneet monien ystävällistä neuvoa:

”Ei sinne kannata kaikkea raahata Suomesta, ostatte sitten sieltä, tulee yhtä kalliiksi!”

Kysymys ei ollutkaan hinnasta vaan helppoudesta. Täältä on yhtä vaikeaa tai itse asiassa paljon vaikeampaa ostaa se sohva, matto tai kahvinkeitin, sillä uudessa kaupungissa on vaikea tietää, että mihin suunnataan, kun halutaan ostaa jokin tietty tavara, jokin muu kuin Barcelona- tai liskomosaiikkiaiheinen muki, laukku tai t-paita.

Huonolla suuntavaistolla varustetulle ihmiselle, joka on onnistunut sekoittamaan kehä 1:n ja kehä 3:n (siis ihan helsinkiläisenä) autolla kulkeminen on vielä mañana, eli ei tänään. Jossakin vaiheessa minun on uskaltauduttava rattiin ja soitettava puoliskolle ”se puhelu”.

Se puhelu menee luultavasti suunnilleen näin:

”No missä kaukana sä sitten oot?”

”No kun mä en tiedä!”

”No miltä siellä näyttää?”

”No ihan sairaan oudolta, mä haluun kotiin ja mistään ei pääse kääntymään, tää tie jatkuu ja jatkuu ja mä oon kohta jo Rans.. No niin nyt mä oon Ranskassa, tosi kiva!”

6. Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Me olimme niitä harvoja ihmisiä, ketkä niissä messuissa käy ja meillä oli lähellä tosi kiva pyhäkoulu, jossa kävi muitakin perheitä ja lapset viihtyivät.

20170107_102523

7. Tukiverkosto

En tarkoita Kelaa ja sosiaalitoimea vaan sitä läheisistä muodostuvaa.

8. Suomalaiset suihkut ja saunat

En ole koskaan oikein sinut hanojen kanssa ulkomailla. Vesi tulee aina jotenkin hassusti tai se on liian kylmää tai kuumaa tai se ei tule tai ei lakkaa tulemasta.

9. Puhumisen helppous

 

Kielitaitoni on tällä hetkellä kourallinen katalaanin ja espanjan sanoja perusmuodossa. Siitä sitten pistelen niitä peräkkäin. Vielä säästä rupattelukin on aika yksipuolista. Paikallinen: ”Mistä olette?”

Minä: ”Suomesta.” Paikallinen: ”Oi siellä on kylmä!” Minä: ”Si”

 

Mutta mitä en kaipaa:

Onhan ne ihania ne kuvat facebookissa. Kuvat peilikirkkaasta jäästä, punaisista poskista lumileikeissä ja suksienkärjistä hangella. Ihanan puhtoisia. Mutta ei, ei ole ikävä. Kiitos kysymästä, mutta Ei.

20161102_163851

Odotan kesää. Espanjan kesää. Sitä, että on niin kuuma, että voi huokailla, että milloin tämä helle lopuu ja voi ei, kun on koko ajan niin kuuma.

 

Se on vähän sama kuin harmittelisi, mitä kaikkea rahoillaan tekisi, kun ei saa niitä millään kulumaan

Odotan oikein, että tulisi ikävä sitä tunnetta, kun kylmä sattuu kasvoihin. Nyt vielä muistan sen, miltä tuntuu, kun kylmä sattuu kasvoihin. Eikä tuntunut mukavalta se.

Enkä siitä lumestakaan oikein välitä. Onhan se kaunista, kun katsoo ikkunasta tai valokuvasta. Ja jouluna. ( paitsi joulunahan sitä ei tietysti ole). Mutta ei sitä tarvitse ympäri maata ripotella moneksi kuukaudeksi tai pitää yllä pakastinlämpötilaa sitä varten, jos sitä lunta sattuisi tulemaan sitten maaliskuussa, kun odottaa jo kesää.

Minulle sopii hyvin tämän viininsäilytykseen sopiva lämpötila talveksi. Vaikka eihän se viini tietystikään täällä säily, mutta se on taas eri tarina.20160730_172115

Mitä sinä kaipaat tai kaipaisit?

Advertisements

2 thoughts on “Asioita, joita kaipaan ja se, jota en

  1. Minäkään en kyllä y h t ä ä n kaipaa lunta, liukasta jäätä, räntää ja kylmää tuulta. Olen saanut niistä tarpeekseni ja tiedän myös, että tulen vielä niitä kokemaan ihan riittämiin. Parin vuoden päästä asun taas Suomessa. En siksi ikävöi ruisleipääkään tai muita suomiruokia – kohtaamme kyllä vielä. En kaipaa Suomesta oikeastaan mitään materiaalista, kestän ajoittaista epämukavuutta täällä koska tiedän sen olevan väliaikaista. Rakastan lämpöä, aurinkoa ja pukeutumisen helppoutta ja ystävällisiä ihmisiä. Em kaipaa Suomesta sitä tiettyä vuorovaikutuksen tylyyttä ja välillä terveen järjen ylittävää byrokratiaa esim. Juuri niissä Kela-asioissa.
    Sen sijaan kaipaan rakkaita ihmisiä, tytärtä, äitiä joka tarvitsisi jo arjessa minun(kin) apuani, muuta perhettä ja sitä helppoa yhdessäoloa vanhojem ystävien kanssa, jossa yhteinen kokemusmaailma tekee sen, että tousta ymmärtää puolesta sanasta.

    Tykkää

  2. Moi Mama! Asun itsekin Barcelonassa! Moni asia sun listalta on sama. Välillä jossain hassuissa tilanteissa tulee niin ikävä omia ystäviä tai perhettä, että meinaa tulla itku sillä hetkellä. Mutta se menee sitten ohikin onneksi. Tuttuja makuja ja hajuja, kuten salmiakkia, pullaa, lämminsavulohta, ja puolukkaa ja mustikkaa tulee ikävä, ja välillä jotakin tosi kummallisia asioita, jotka varmasti liittyvät lapsuusmuistoihin, kuten muurinpohjalettujen tuoksua tai maksalaatikkoa. Mutta sitä kylmää, talvea, 5 kuukauden pimeyttä, kaamosaikaa, märkiä kenkiä, jäässä olevia varpaita ja pepulleen lentämistä jöisellä kadulla. Niitä ei ole tullut ikävä enkä usko, että tuleekaan. Sen sijaan, täällä on talon sisällä kylmä. Onneksi voi muuttaa taloon, jossa voi laittaa päälle lämmityksen siihen asti kun aurinko taas porottaa. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s