Kaupunki Kardemumma

Muuttaessamme Barcelonaan en tiennyt kaupungista mitään. Yhtään nähtävyyttä en osannut nimetä eikä kaupunki ollut koskaan erityisesti kiinnostanut minua. Yhtäkkiä tuli valita kotipaikka lukemattomista vaihtoehdoista. Onneksi on internet ja karttapalvelut, joten aloimme tutkia kaupunkia. Luin myös blogeja ja kirjoituksia, joissa kerrottiin Barcelonassa asumisesta. Muutama kiintopiste meillä oli: Puoliskon työ keskustassa (Tai mikä lienee keskusta kaupungissa, joka on yhtä menoa ja melskettä neliökilometristä toiseen), meri ja edes jotakin vihreää lähistöllä.

Puolisko vieraili ensin Barcelonassa ja totesi harkitsemamme alueet vilkkaiksi cityalueiksi, joten päädyimme etsimään kotia kaupungin ulkopuolelta koillisesta. Yhteydet keskustaan ovat hyvät, mutta ei ole vaaraa, että turistien tungos tukkisi ulko-oven jättäen asukkaat sisään (näin kävi yhdelle keskustassa asuvalle tutulle).

Etäisyys on sama kuin asuisi Helsingin keskustan sijaan vaikka Tikkurilassa. Paikallisjuna sekä bussi kulkee täältäkin keskustaan, (autolla pääsee tosin nopeammin kuin Suomessa), mutta siihen loppuvatkin yhtäläisyydet.

Asumme vuoren rinteellä, noin sadan metrin korkeudessa ja rantaan on alle kaksi kilometriä. Kylä on ollut pystyssä jo ennen muinaisia roomalaisia. Kylällä on pääkatu, jonka varrelta löytyy ravintoloita, kahviloita, leipomoita sekä kirkko 1500-luvulta (ei todellakaan kylän ensimmäinen). Kylällä on yksi koulu, jota suurin osa paikallisista lapsista käy. Joka aamu ja iltapäivä koulun edusta tukkeutuu lapsiaan saattavien vanhempien autoista. Liikenteen sujuvuutta ohjaa paikallinen poliisi, policia municipal. He seisovat koulun edessä olevalla suojatiellä (tai vuorotellen toinen heistä) ohjaavat autoja ja tervehtivät niin saatettavia kuin saattajiakin. Toinen heistä on pitkä ja hoikka ja toinen… arvasit oikein: Lyhyt ja paksu. (Iso napa ja rillirousku!)

Vanhemmat, isovanhemmat ja lastenhoitajat ovat tulleet jo muutamassa viikossa kasvoiltaan tutuiksi. Monet opettajista asuvat itse kylässä ja heidän lapsensa käyvät kylän koulua. Lähikaupassa jäädään keskustelemaan ja kaikki tuntuvat tuntevan toisensa (toisaalta monet juttelevat minullekin, vaikka en tunnusta tuntevani heitä).

Keskustassa on yksi pääkatu, jonka varrella on kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Muuten on paljon omakotitaloja ja rivitaloja. Kotimme lähellä on laidun, jossa majailee aasi. Ja kun saatan lastani kouluun kiekuu kukko tervehdyksen meille. (Espanjalaiset kukot eivät tunnu heräävän vielä kukonlaulun aikaan).

Joka aamu kotikatumme koira ensin tuijottaa meitä hölmistyneenä aitansa takaa ja sitten tajuaa nousta ja räksyttää meille vihaisesti. (On hetkiä, jolloin epäilen olevani Truman showssa. Kertoisittehan, jos olisin, eikö vain?).

Iltapäivällä kaupat ovat suljettu ja aukeavat uudestaan noin viiden aikaan. Sunnuntaisin kaupat ovat kiinni.

On helmikuu, mutta aurinko lämmittää ajoittain niin, että takki on riisuttava. Lämpöön havahtuu usein iltaisin, kun livahtaa ulkoiluttamaan koiran. Takki on auki, eikä se ole toppatakki, mutta minun on lämmin. Tähtitaivas on kirkas ja  lähellä.

Kuulostaako ihanalta? Se on ihanaa.

Sanotaan, että kun muuttaa ulkomaille niin alussa on kuherruskuukausi, jolloin kaikki on paremmin kuin Suomessa. Sitten voi iskeä shokki, kieli alkaa inhottaa, tavat ärsyttää ja muuta sellaista. Ehkä näin oikesti aikuisena uuden alun eri sävyt ovat enemmän läsnä limittäin.

On iloa lämmöstä, kauneudesta, kulttuurista ja ison kaupungin ihmeistä. Mutta on myös ikävä ystäviä ja sitä itsenäisyyden tunnetta, kun tiesi miten asiat toimii ja miten Suomessa toimitaan.

On ikävä esteettömyyttä, leveitä jalkakäytäviä, ramppeja ja hissejä. Että tietää voivansa kulkea kärryjen kanssa ja päästä perille. (Eikä niinkuin täällä, jossa emme löytäneet junapysäkiltä esteetöntä kulkua, joten kiipesimme n. 160 senttisten porttien yli, nostimme lapset ja sitten vielä rattaat, kukaan ei sanonut mitään ja sitten kannoimme rattaat aina uusista portaista ennenkuin pääsimme ulos.) Kaipaan välillä lyhyttä pyrähdystä lähikauppaan (täällä paikat ovat periaatteessa aika lähellä, mutta huh niin monen mäen takana), kaipaan yhteisöä, johon kuuluin.

Kaduttaako lähtö siis?

Ei kaduta. Elämässä tulee hetkiä, jolloin jotain uutta aukeaa ja kaduttaa, jos niihin ei tartu. Tämä on se hetki meille. Ja oikein kaunis hetki onkin.

PS. Täällä on jo kevät.

 

Advertisements

One thought on “Kaupunki Kardemumma

  1. Kuulostaa kivalta kylältä tuo teidän Tikkurila, mikäköhän on kylän nimi?
    Kevään valo ja lämpö tekee kyllä hyvää ihmiselle, nauti täysillä! Täälläkin juuri nyt ihanat pakkaspäivät menossa, auringon valo 😎
    Barcelonassa on niin paljon mielenkiintoisia paikkoja, toivottavasti voit arjen keskellä aina välillä johonkin mestaan tutustua, vaikkapa Palau de musicaan, ihan mielettömän upea konserttitalo.
    Leppoisaa, onnellista elämää teille sinne!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s